Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen juhlatilaisuus
Minna Canthin 175-vuotispäivän johdosta
19.3.2019 /Check against delivery
Presidentti Tarja Halosen kiitospuhe opettajankoulutuslaitoksen myöntämästä tasa-arvopalkinnosta
Tasa-arvo elämäntapana
Demokratian perusajatus on ihmisten tasa-arvo. Sen luulisi olevan hyvin selkeä sääntö, mutta maailmanhistoria on täynnä mielenkiintoisia keinoja rajata erilaisia ihmisryhmiä tämän käsitteen ulkopuolelle. Me naisethan olemme olleet sekä läpi historian että vielä nykyäänkin suurin syrjitty ryhmä.
Tasa-arvo on jakautunut hyvin epätasaisesti maailmalle. Vaikka valtaosa YK:n jäsenvaltioista on hyväksynyt ihmisoikeuksien julistuksen (vuodelta 1948) ja monet lisäsopimuksetkin, niin käytännössä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa on edelleen puutteita. Kuvaannollisesti sanottuna ihmisoikeuksia suojaavassa peitossa on reikiä erityisesti naisten, lasten, vammaisten ja erilaisten vähemmistöjen kohdalla. Ihmisoikeusjulistuksessa oleva syrjintäkuvausten kieltolista on edelleenkin paljon kertova. Paremman suojan antaminen heikoimmille on luonut joukon erityissopimuksia. Näitä täydentävät alueelliset sopimukset sekä kansallinen lainsäädäntö.
Meillä suomalaisilla on aihetta sekä ylpeyteen että kiitollisuuteen esivanhempien rohkeudesta antaa ensimmäisenä maana maailmassa täydet poliittiset oikeudet sekä naisille että miehille. Poliittiset oikeudet ovat demokratian pohja ja vahva keino luoda parempaa maailmaa.
Minna Canthin teokset kertovat Suomesta autonomian kauden loppupuolella. Sosiaaliset epäkohdat olivat räikeitä ja keinot niiden muuttamiseen olivat heikot. Kirjailija kuvaa tarkkanäköisesti ja tunteisiin vetoavasti sekä taloudellisen eriarvoisuuden että perheen sisäisen eriarvoisuuden vaikutusta yksilön elämään. Hän ei itse saanut vielä elää maansa itsenäisyyttä ja sen kansalaisten – miesten ja naisten poliittisten oikeuksien toteutumista.
Ehkä sisällisota ja sen jälkiselvittelyyn liittyneet julmuudetkin oltaisiin voitu välttää, mikäli sosiaalisiin uudistuksiin olisi ryhdytty ripeämmin.
Toinen vahva lanka Minna Canthin toiminnassa on sukupuolten tasa-arvon vaatiminen. Hänhän on todella voimakas kuvatessaan naisten epäoikeudenmukaista asemaa. Lainsäädäntö muuttui hyvin hitaasti ja asenteet sitäkin sitkaammin.
Näen mielelläni Miina Sillanpään – Suomen ensimmäisen naisministerin – Minna Canthin työn jatkajana. Suomalaiset naiset ovat olleet maamme poliittisessa elämässä hyvin aktiivisia hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia ja tasa-arvon tukijoita – monia edistyksellisiä miehiäkään unohtamatta.
Olen tehnyt paljon – itse asiassa puolen vuosisataa – työtä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien kanssa. Se on edelleenkin hämmästyttävän vaikea alue, vaikka Yhdistyneitä kansakuntia myöten töitä tehdään hartiavoimin. Suomen siviililainsäädäntö, translakia lukuun ottamatta, on melko hyvässä kunnossa. Sen sijaan raiskausta ja muita seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä pitäisi uudistaa ja selkeyttää. Vasta kaatuneen hallituksen oikeusministeri Antti Häkkänen tuki pari viikkoa sitten rikoslain 20 luvun eli juuri seksuaalirikoksia koskevien säännösten kokonaisuudistusta.
Oikeusvaltion toimivuuden suhteen meillä on edelleen työtä. Vaikka kansainvälisesti vertaillen kuulummekin yleisesti ottaen ihan hyvään joukkoon, niin seksuaalirikoslainsäädännön kunnollisessa toteuttamisessa meillä on enemmän työtä. Esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen, poliisin että terveydenhuollon henkilökunnan kouluttamista pitäisi tehostaa edelleen. Juttujen määrä kasvaa ja monimutkaistuu.
Puhumattakaan sitten työstä muuttaa ihmisten asenteita sekä netissä että sen ulkopuolella. Vaatimuksemme ovat kasvaneet tasa-arvon suhteen. Teknologinen kehitys on monessa asiassa apuna, mutta se on tuonut myös uusia haasteita esimerkiksi internetin välityksellä.
Maailmassa on kuitenkin myös paljon aihetta iloon. Suomessa naimissa oleva nainen vapautui miehen holhouksenalaisuudesta uuden ns. vuoden 1930 avioliittolain myötä. Perheneuvontaa ja raskauden keskeyttämistä koskevat säännökset uudistuivat 1970-luvulla. Seksuaalivähemmistöjä koskevat säännökset alkoivat samoin uudistua.
Suomi kuuluu tänään pohjoismaisiin hyvinvointiyhteiskuntiin – kaikista puutteistaan huolimatta. Työtä on jatkettava, mutta on myös tarpeellista katsoa joskus taaksepäin havaitaksemme, että muutos on mahdollista.
Lämpimät kiitokset antamastanne huomiosta. Sen kannustus on erittäin tervetullut – ei vain minulle henkilökohtaisesti, vaan niille lukemattomille naisille ja miehille, jotka tekevät työtä tasa-arvon puolesta.