Tarja Halonen / Demokraatti
Vuodenvaihteeseen kuuluu vetää yhteen tapahtuneet ja luoda katsaus tulevaan. Se on sellaista käytännön numeromystiikkaa, joka auttaa omalla tavallaan hahmottamaan kokonaisuuksia ja siivoamaan itse kunkin elämää nurkkia myöden.
Koska Kaakkois-Aasiassa riehuneesta tsunamista on kulunut 10 vuotta, on eri puolilla maailmaa muisteltu tätä katastrofia. Vaikka suurimmat henkilötuhot samoin kuin aineelliset vahingot tapahtuivat Indonesiassa, niin Thaimaa on meillä itse kullakin samoin kuin muissa länsimaissa vahvimmin mielessä. Syynä tähän on luonnollisesti ollut se, että uhrien joukossa oli nimenomaan Thaimaassa suuri joukko läntisiä turisteja – myös suomalaisia. Vaikka ihmiset ovat samanarvoisia niin uhrien tunteminen edes välillisesti tuo kuoleman ja surun konkreettisemmaksi.
Muistan itsekin tuon Tapaninpäivän hyvin. Meillä oli Mäntyniemessä ollut koko joukko mieheni ja minun läheisiä sukulaisia, joita oli tullut laiminlyötyä vuoden aikana. Vieraat olivat juuri poistuneet, kun vanha Rontti-kissamme jäi naukuen tuijottamaan pihanpuoleiselle lasiovelle. Menin kissan luo selostamaan, ettei ulospääsy ollut mahdollinen: Oli pimeää ja kova pakkanen. Silloin havaitsin lasioven takana suuren punaturkkisen kissan. Kävin päästämässä sen yksityisen puolen välieteiseen, hain vettä ja ruokaa ja tarkistin pannasta yhteystiedot.
Arvo-kissa oli livahtanut meilahtelaisesta talosta omille teilleen – ja ilmeisesti eksynyt. Emme yrityksistä huolimatta saaneet enää illalla yhteyttä omistajaan, joka nukkui autuaan tietämättömänä kissansa harharetkistä. Näiden touhujen vuoksi valvoimme vähän myöhempään ja sain silloin tiedon, että Kaakkois-Aasiassa oli ollut myrsky. Ensimmäisten tietojen mukaan ei mitään vakavampaa eikä suomalaisia ollut vaarassa. Menin siis suhteellisen levollisena nukkumaan.
Aamulla tilanne oli sitten aivan toinen. Pääministeri ilmoitti haluavansa ottaa tilanteen hallintaansa, koska se edellytti useiden ministeriöiden yhteistyötä. Lupasin olla mukana, missä tarvitaan.
Sekä me suomalaiset että muutkin opimme, että katastrofeihin on vaikea varautua. Mutta paljon opittiin myös sellaista, josta on ollut jo hyötyä luonnon ääri-ilmiöiden sattuessa. On kehitetty parempaa yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti tavoitteena inhimillisten ja aineellisten vahinkojen minimoiminen.
Olen itse mukana Yhdistyneiden kansakuntien työssä tällä alueella. Genevessä sijaitsee YK:n riskien torjuntaan ja vahinkojen vähentämiseen keskittynyt toimisto eli UNISDR. Sitä johtaa pääsihteeri Ban Ki-Moonin erityisedustajana pätevä ruotsalainen nainen Margareta Wahlström. Ensi keväänä pidetään maaliskuussa suuri kansainvälinen konferenssi Japanissa Sendaissa, jossa viimeistellään ehdotukset vuoden 2015 jälkeisiin tavoitteisiin ja myös ehdotukset ennen kaikkea luonnonkatastrofien aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi.
Tähän voidaan päästä monta kautta. Parasta olisi tietysti välttää moiset tilanteet. Ilmaston lämpeneminen moninkertaistaa erilaisten luonnonkatastrofien mahdollisuuden, jonka vuoksi ehdotetut elämäntapamuutokset pitää ottaa vakavasti.
Kaikkia onnettomuuksia ei voida kuitenkaan välttää. Sen vuoksi ajoissa annetut, selkeät ennakkovaroitukset ovat tärkeitä. Suomalaiset tiedemiehet ovat olleet vahvasti mukana näiden järjestelmien kehittämisessä ja ihmisten kouluttamisessa. Tulokset ovat rohkaisevia.
Katastrofin sattuessa on tärkeää, että paikat, joihin ihmiset voivat suojautua, ovat todella turvallisia. Tällaisia ovat muun muassa sairaalat ja koulut. Valittavasti tätä ei ole otettu riittävästi huomioon. Sähkön, veden ja tietoliikenteen turvaaminen mahdollisimman pian on samoin todella tärkeää. Ihmiset eivät ole nykypäivänäkään tasa-arvoisia tavallisessa arjessa. Katastrofien sattuessa tämä eriarvoisuus korostuu.
Tästä on syytä ottaa oppia. Kotona oleva perheenäiti tai yksinasuva vanhus on tiedonsaannin suhteen huomattavasti heikommassa asemassa kuin valveutuneessa työyhteisössä oleva. On myösi inhimillistä, että onnettomuuksien sattuessa ihmiset haluavat tietää millä tavalla tahansa, mitä heidän rakkailleen on tapahtunut.
Onnettomuuksia ei tapahdu vain muille ja muualla. Vara ei venettä kaada. Kannattaa itse kunkin hoitaa perusasiat kuntoon. Palovaroittimet, hälytysnumerot, ensiapuvälineet ja perustiedot kuntoon, on tosi hyvä uuden vuoden lupaus – ihan iloisella mielellä!
Hyvää uutta vuotta!
