Uutinen julkaistu SASKin nettisivuilla 14.6.

Köyhyyden poistamiseksi maailmasta on asetettu 17 tavoitetta, jotka sitovat kaikkia YK:n jäsenmaita. Kunnon työ on yksi tavoitteista ja samalla keino päästä eroon köyhyydestä, totesi ILOn johtaja Guy Ryder presidentti Tarja Halosen Globaalin kestävän kehityksen säätiön ja SASKin seminaarissa 13. kesäkuuta.

YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät viime syksynä kestävän kehityksen tavoitteet seuraavaksi 15 vuodeksi. Mukana on ensimmäistä kertaa myös säällinen työ. Tavoitteita on kritisoitu liian kunnianhimoisiksi, mutta Kansainvälisen työjärjestön ILOn johtaja Guy Ryderin mielestä kunnianhimo on tässä välttämätöntä.

– Jos epäonnistumme tavoitteiden saavuttamisessa, seurauksena on yhteiskunnallisia konflikteja ja ympäristökatastrofi.

Ryder pudottelee pysäyttäviä lukuja maailman köyhyydestä ja työelämästä. Hänen mukaansa kolmannes maailman työikäisistä elää köyhyydessä. Maailmassa on 200 miljoonaa työtöntä. Työikäisten määrä kasvaa 40 miljoonalla joka vuosi – saman verran tarvitaan työpaikkoja. Vuoteen 2030 mennessä pitäisi siis luoda 470 miljoonaa ihmisarvoista työpaikkaa, eikä sekään vielä riitä ihan kaikille.

Nykyiset työpaikat ovat etenkin kehittyvissä maissa kaikkea muuta kuin kunnollisia. On lapsityötä, pakkotyötä, ihmiskauppaa, järjestäytymisen kieltämistä, koko setti.

– Meillä on vielä paljon tehtävää, Ryder myönsi puhuessaan Tarja Halosen kestävän kehityksen säätiön ja SASKin seminaarissa maanantaina.

Tavoitteet eivät ole jäsenvaltioita juridisesti sitovia, mutta presidentti Halosen mielestä niillä on suuri moraalinen painoarvo. Jokaisella maalla on oikeus, mutta myös vastuu pannan ne käytäntöön.

Suomessa tavoitteet käytännöksi pikavauhtia

Seminaarissa käsiteltiin ihmisarvoista työtä kestävän kehityksen aikakaudella, ja sillä viitataan juuri viime vuonna laadittuihin, koko maailmaa koskeviin tavoitteisiin. Kestävän kehityksen tavoitteita on 17 ja jokainen YK:n jäsenmaa on velvollinen toimimaan niiden saavuttamiseksi. Suomessa toimeenpanosuunnitelma laaditaan vuoden loppuun mennessä. ILOn Ryder kiitteli Suomen kolmikantaista sitoutumista asiaan.

Köyhyyden vähentämisessä ihmisarvoinen työ on Ryderin mukaan sekä keino että tavoite itsessään. Se pitää sisällään palkan, joka riittää elämiseen.

Maailman tilanne on sen verran hälyttävä, että toimiin on ryhdyttävä heti. Ryder siteerasi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonia:

– Olemme ensimmäinen sukupolvi jolla mahdollisuus tehdä köyhyydestä historiaa ja viimeinen sukupolvi, jolla on mahdollisuus pelastaa planeetta.

Huomio tasa-arvoon ja töiden silppuuntumiseen

Vaikka Suomea on totuttu pitämään työelämän mallimaana, myös meillä on vielä korjattavaa esimerkiksi työn sirpaloitumisessa ja tasa-arvoasioissa. Tilaisuudessa puhunut työministeri Jari Lindström lupasi tehdä kaikkensa kunnon työn edistämiseksi Suomessa ja ottaa vakavasti nollasopimuksiin liittyvän kansalaisaloitteen.

Tasa-arvoon ja naisten tekemiin pätkätöihin kiinnitti huomiota PAMin ja Palvelualojen maailmanliiton UNIn puheenjohtaja Ann Selin.

– Naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta maailman työstä. Tuloista he saavat 10 prosenttia ja omistavat vain prosentin kaikesta omaisuudesta. Meidän täytyy olla tietoisempia työn jakautumisesta sukupuolittain.

Yritysten tunnettava hankintaketjunsa

Mikä sitten on yritysten rooli kunnon työn saavuttamisessa?

Neste Oyj:n vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Simo Honkasen mielestä yritysten on oltava proaktiivisia vastuullisuusasioissa.

– Pitää olla vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Pitää tietää enemmän hankintaketjusta ja toimia johdonmukaisesti asioiden parantamiseksi: mitata tuloksia, tehdä tarvittaessa uusia toimenpiteitä ja mitata uudelleen.

Jopa kestävän kehityksen tavoitteiden sitovuuteen Honkanen suhtautuu varovaisen positiivisesti mutta huomauttaa, että osa niistä on selvästi valtioiden tontilla, ei niinkään yritysten.

– Yritykset eivät yleensä taputa käsiään sääntelylle, mutta tuntuu, että esimerkiksi energia-asioita ei saada kuntoon ilman sääntelyä.

Hänestä yritysten toimintaympäristö on nyt hyvin läpinäkyvä verrattuna 20 vuoden takaiseen.

Miten mitata?

Presidentti Halonen on mukana kansainvälisessä työryhmässä laatimassa mittareita tavoitteiden toteutumiselle. Se ei ole helppo tehtävä, sillä meillä on mitattavissa olevaa tietoa liittyen vain murto-osaan tavoitteista.

Esimerkiksi työllisyysasteen luulisi täältä järjestelmällisestä länsimaasta katsoen olevan helposti mitattava asia, mutta kehittyvissä maissa valtaosa työstä on epävirallista eikä näy missään tilastoissa. Kuka käy laskemassa katukaupustelijat ja arvioimassa heidän työtuntinsa?

Jos et ollut kuulolla maanantaina, katso Tarja Halosen globaalin kestävän kehityksen säätiön ja SASKin seminaari!

Teksti: Laura Ventä
Kuva: Markus Sommers