FinnSight 2016 -ennakointifoorumi
Tulevaisuuden osaava ja sivistynyt Suomi
13.9.2016 klo 9.00–16.30, Wanha satama

Tilaisuus on osa maan hallituksen tulevaisuusselonteon valmistelua. Järjestäjinä toimivat Suomen Akatemia, Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, Sitra, Tekes, työ- ja elinkeinoministeriö ja valtioneuvoston kanslia.

Presidentti Tarja Halosen puheenvuoro

Hyvät seminaariosallistujat,

Kiitoksia tästä mahdollisuudesta osallistua kanssanne keskusteluun Suomen tulevaisuudesta.

On erityisen tärkeää puhua tulevaisuudesta nimenomaan koulutuksen ja sivistyksen lähtökohdista – kuten seminaarin teema meitä kannustaa. Koulutus on kuitenkin linkittynyt muuhun yhteiskuntaan. Sen vuoksi lisään Suomen menestyksen taustalla oleviin ja sen jatkon takaaviin tekijöihin hyvinvointiyhteiskunnan.

Se on kokonaiskonsepti, joka nosti Suomen maailman tasa-arvoisimpien, terveimpien, koulutetuimpien, turvallisimpien ja vauraimpien maiden joukkoon. Olemme pitäneet huolta siitä, että pienen kansakuntamme inhimillinen pääoma on käytössä. Kaikki arviot tulevaisuuden kestävän kehityksen maailmasta rakentuvat varsin pitkälle tämän tyyppisen yhteiskunnan varaan. Meillä on siis hyvä perusmalli, jota kehittää.

Siis meidän kannattaa jatkossakin maksimoida pienen kansakuntamme inhimilliset voimavarat. Meidän tulee antaa ihmisille optimistinen realistinen tulevaisuuden visio. Se puolestaan tarkoittaa, että meillä ei ole varaa yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen eikä ihmisten syrjäytymiseen.

Suomalaisten on ollut perinteisesti vaikea kiittää itseään ja kehua omia saavutuksiamme, mutta naapurin kiitos on toki meilläkin tervetullut. Sen vuoksi kansainväliset vertailut sopivat meille hyvin. Ne ovat myös globaalissa kilpailussa tuotemerkki.

Onkin ollut hieno seurata viimevuosina yleistyneitä erilaisia globaaleja listauksia maiden menestymisestä eri osa-alueilla ja nähdä Suomi hyvin usein listojen kärjessä. Pois lukien – onneksi Fragile States Index, jota Foreign Policy aikakauslehti USA:ssa julkaisee, jolla Suomi on tänäkin vuonna viimeisenä, toinen esimerkki Transparency International joka tutkii korruptiota.

Toivon, että tulemme olemaan hyvillä sijoilla myös, kun YK:n uusien kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa mitataan ja arvioidaan.

Itse asiassa myös koulutuksen osalta vasta PISA-tutkimus avasi useiden silmät näkemään koulutusjärjestelmämme hyvän laadun. Huomasimme olevamme maailman parhaita. Nyt tulokset ovat kuitenkin kääntyneet laskuun niin suhteessa muihin kuin absoluuttisesti. Tämä on huolestuttavaa. Varmaan kuulemme päivän mittaa monia arvioita asiasta, mutta uskallan väittää, että eräät päätökset kannattaisi miettiä uudelleen. Koulujärjestelmä vaatii tietysti jatkuvaa sisällöllistä uudistamista, mutta myös resursseja. Suomalainen koulujärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen hyvin kustannustehokas.

Yliopistojen ja muun korkeamman opetuksen tarvitsemme pienenä kansana tavallistakin tehokkaampaa verkottumista sekä kansallisesti että kansainvälisesti, mutta ehdottomasti riittävämmät resurssit. Se tulee myös esille vertailussa. Opettajiin kannattaa sijoittaa kaikenasteisessa koulutuksessa.

Suomalaiset lapset aloittavat varsinaisen koulunkäynnin kansainvälisesti vertaillen suhteellisen myöhään. Esiopetuksen kehittäminen on senkin vuoksi tärkeää. Lasten on hyvä saada perusvalmiudet koulunkäyntiin ja oppimiseen varhain. Se tekee koulunkäynnistä paljon mukavampaa.

Yhtä tärkeää on myös elinikäisen oppimisen kehittäminen. Ihmiset joutuvat todennäköisesti joko vaihtamaan työtä tai ammattia useamman kerran eläessään ja samakin ammatti saa uusia haasteita. Teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskunta on todennäköisesti kovin erilainen parinkymmenen vuoden päästä.  Meidän on hyvä olla uteliaita kaiken ikää ja kykeneviä oppimaan uutta.

Ihmisten siirtyminen työelämästä eläkkeelle ei myöskään tarkoita elämästä eläkkeelle jäämistä. Myös vanhemmalla iällä voimme antaa niin lähipiirillemme kuin yhteiskunnalle panoksemme. Se on mielenkiintoista ja samalla säästämme julkisia varoja, kun kykenemme omaehtoisesti toimimaan muuttuvassa maailmassa.

(Tämä korostuu etenkin kriisitilanteissa, puhumattakaan katastrofeista, joissa kaikkien ihmisten valmius ja kyky iästä riippumatta toimia vähentää seurausten mittasuhteita ja helpottaa yhteiskunnan palautumista.)

Koulutus ja oppiminen ovat tärkeitä sekä yksilön itsensä että koko yhteiskunnan menestymisen kannalta. Hyvän koulutuksen jälkeen on kuitenkin erityisesti nuorille pyrittävä takaamaan myös kunnon (säällisiä) työpaikkoja. Ihminen haluaa tehdä työtä ja saada siitä kohtuullisen korvauksen. Työnteko juurruttaa meidät osaksi yhteisöä, tarjoaa toimeentulon ja antaa omanarvontunnetta.

Säällinen työ on mukana kestävän kehityksen tavoitteessa numero 8 ja se on mainittu myös ilmastosopimuksessa. Suomen ympäristökeskuksen ja Demos Helsingin Avain2030-hankkeessa tunnistettiin Suomen kestävän kehityksen kipupisteet, joista selkeimmin meidän haasteina olivat nimenomaan SDG8 ”Säällinen työ ja talouskasvu”, mutta myös SDG13 ”Ilmastoteot”.

Kiitos jälkeenpäinkin vielä sekä hallitukselle että ay-liikkeelle ja muille kevään seminaarin yhteistyöstä. Seminaarista julkaistava kirja on myös pian valmis.

Arvoisat osanottajat,

Sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut ja tulee olemaan talouskehityksemme yksi perusedellytys. Suomi on kansainvälisesti vertaillen melko tasa-arvoinen yhteiskunta. Emme saa tuudittautua siihen, että näin tulee aina olemaan, ellemme pidä siitä jatkuvasti huolta. Esimerkiksi syntyvyystilastot kertovat suomalaisten olevan hyvin harkitsevia jopa lasten hankkimisen suhteen.

Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys, mutta se on myös taloudellisesti erittäin hyvä investointi – tätä tukevat kaikki kansainväliset tutkimukset. Tasa-arvoinen Suomi on ollut myös hyvä brändi. On hienoa, että ’100 tasa-arvotekoa -hanke’ on osa 100-vuotisen itsenäisyytemme juhlintaa.

Suomi-neidon lähestyessä 100-vuoden rajapyykkiä, meidän on hyvä pohtia myös väestökehitystämme. Se on tietysti ihan meidän omalla vastuullamme. Mutta väki liikkuu myös rajojen yli. Se kannattaa ottaa huomioon. Tietoisen huonon brändin rakentaminen ei ole viisasta edes Euroopan nykytilanteessa.

Olen ollut huolissani maahanmuuttotilanteesta – erityisesti sen aiheuttamista reaktioista ja keskustelusta. Niin suomalaisten sopeutuminen uuteen tilanteeseen kuin tänne muuttavien tai täältä turvapaikkaa hakevien sopeutuminen on tärkeää. Monien suomalaisten vastaantuloa on ollut hienoa seurata, kuten Kyyjärvellä.

Me emme toki voi ottaa kaikkia turvaa hakevat ihmisiä, mutta aika paljon enemmän kuin tänään tehdään myönteisiä päätöksiä. Yhteisen eurooppalaisen vastuun rakentaminen on välttämätöntä. Ne, jotka ovat tänne jo kuitenkin tulleet, täytyy hoitaa asiallisesti. Se on meidän kaikkien etu.

Toivon, että löytyy joustavia käytännön ratkaisuja ihmisille jotka eivät saa turvapaikkaa, mutta ovat jo aloittaneet myönteisen integroitumisen yhteiskuntaamme. Nyt on kiire, koska kielteisiä päätöksiä tulee kovaa vauhtia ja osa näistä ihmisistä omaa kaikki edellytykset jäädä tänne.

Autamme ihmisiä kuten olemme sopimuksia tehdessämme luvanneet ja mitä ihmisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää. Maahanmuuton seurauksena saamme inhimillistä pääomaa, väestörakenteemme tasoittuu ja siitä saattaa olla myös aluepoliittisesti myönteisiä seurauksia. Suomalaiset, jotka antavat oman panoksensa tulijoiden eteen, tarvitsevat kannustuksen eikä kieltoja.

Hyvät kuulijat,

Elämme niin Suomessa kuin globaalisti epävarmuuden aikaa. Mutta tämä on nyt se maailma jossa me elämme ja jossa meidän on rakennettava parempaa maailmaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Meidän ei ole mahdollista odottaa, että sodat hiljenisivät, pakolaisvirrat lakkaisivat ja talousongelmat väistyisivät, ja voisimme rauhassa keskittyä työhömme. Päinvastoin, ongelmat ja ratkaisut nivoutuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa.

Vuosi sitten New Yorkissa hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet on otettu vakavasti Suomessakin. Hallitus on laatimassa vuoden loppuun mennessä Suomelle kansallisen toimintasuunnitelman. Toivon, että se tulee olemaan asenteeltaan rohkea ja eteenpäin katsova. Kestävän kehityksen kolme pilaria: sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen on tunnustettu ja niiden toimeenpanon tukena on hallituksen lisäksi kansalaisyhteiskunta, yksityinen sektori ja tiedemaailma.

Meillä on niin Suomessa kuin globaalisti riittävä määrä resursseja niihin investointeihin ja toimiin, joita tarvitaan kestävän kehityksen toimeenpanemiseksi. Ne on vain kohdennettava oikein. Investoinnit tulevat maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin, niin inhimillisenä, ekologisena kuin taloudellisena hyvinvointina. Kysymys on nyt ennen kaikkea tahdosta.

Lopuksi,

Maailmamme haasteiden ja mahdollisuuksien moninaisuus ja kompleksisuus vaativat ennakkoluulotonta yhteistyötä, Toimijakentät ovat muuttuneet ja tieteessä systeemianalyysi on tärkeässä roolissa. Puhun luovuuden puolesta niin ajatuksen tasolla kuin käytännön toimissa. Kannustan poikkitieteelliseen ja -taiteelliseen kumppanuuteen.

Olen iloinen että yritysmaailmassakin on uudenlainen henki. Enää ei pohdita vain sitä miten Venäjältä saisi halpaa koivua.

Kiitos ja toivon antoisaa seminaaripäivää kaikille.