Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) seminaariraportin julkaisutilaisuus ”Perspectives on the Shrinking Space for Civil Society and Human Rights Defenders”, Eurooppasali, 16.2.2016
Presidentti Tarja Halosen puheenvuoro

Kansalaisyhteiskunnan merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä
Hyvät kuulijat, hyvät ystävät,

On suuri ilo olla täällä tänään kanssanne. Kiitos Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiölle kutsusta. Juuri julkaistu seminaariraportti kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuspuolustajien tilan kapenemisesta ihmisoikeustyössä on vakavaa luettavaa. Ihmisoikeuksien puolustaminen on entistä tärkeämpää sekä globaalisti että lähialueillamme. Se on valitettavasti noussut ajankohtaiseksi myös meillä täällä kotimaassa. Kehitysyhteistyössä ja pakolaisasioiden hoidossa on huolen aiheita.

YK:ssa hyväksyttiin viime syksynä uudet kestävän kehityksen tavoitteet vuosille 2016-2030. Ne ovat ikään kuin jatkumoa vuosituhattavoitteille, mutta ne ovat kattavammat ja kaikkia maailman maita koskevia. Kestävä kehitys muodostuu kolmesta ulottuvuudesta – sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen – jotka yhdessä muodostavat kiinteän kokonaisuuden, jonka osia ei voi erottaa toisistaan. Samoin kestävän kehityksen toimeenpanoon osallistuvien toimijoiden suhteen on tunnustettu se, että hallitusten lisäksi tarvitaan kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin huomattavaa panosta.

Kansalaisyhteiskunnalla ja kansalaisjärjestöjen työllä onkin yhä merkittävämpi asema tulevassa työssä. Kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus vie eteenpäin nimenomaan sellaista kehitystä, jossa maat ja niiden kansalaiset ottavat itse vastuuta omasta kehityksestään. Se tukee yhteiskuntien pitkäjänteistä ongelmanratkaisukykyä, jotta vakaa ja rauhanomainen kehitys voidaan turvata tai konfliktin jälkeisessä tilanteessa voidaan palata rauhanomaiseen kehitykseen. On huolestuttavaa, että monissa valtioissa kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja vapaata keskustelua ongelmien rauhanomaisesta ratkaisemisesta pyritään rajoittamaan.

Kiitokset ulkoministeriölle, että se julkaisi vuonna 2014 ohjeen EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevien suuntaviivojen käytännön toteuttamisesta. Ohjeen on ”tarkoitus rohkaista edustustoja toimimaan aktiivisesti ihmisoikeuspuolustajien toimintaympäristön ja toimintamahdollisuuksien parantamiseksi sekä ihmisoikeuksien edistämiseksi”. Kuten OMCT:n (World Organization Against Torture) johtaja Gerald Staberock seminaariraportissa toteaa, emme tuntisi monenkaan maan ihmisoikeustilannetta elleivät kansalaisjärjestöt ja aktiivit meille niistä kenttätasolta raportoisi.
Hyvät kuulijat,

Tänään julkaistun seminaariraportin mukaan noin 60 maassa järjestöjen toimintamahdollisuuksia on kavennettu mm. lainsäädännöllisin keinoin. Monissa maissa keinot ovat vielä järeämpiä. Front line defendersin raportin mukaan viime vuonna tapettiin tai pidätettynä kuoli ainakin 156 ihmisoikeuspuolustajaa.

KIOSin ihmisoikeuspuolustajaseminaarissa kansalaisyhteiskunnan kapenevaa tilaa perusteellisemmin käsitellyt Gerald Staberock kiinnitti huomiota ilmiön laajuuteen ja sen rahoitukseen. Raportissa hän arvioi kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien kapenevaa tilaa myös suhteessa valtioitten pyrkimykseen kitkeä terrorismia. Terrorismi on tuomittavaa. Ihmisoikeuspuolustajien leimaaminen terroristeiksi tai vieraiden valtojen hännystelijöiksi kertoo tämän taistelun väärinkäytön mahdollisuuksista.

Kävin itse joulukuussa SASKin järjestämällä vierailulla Kolumbiassa, jossa ihmisoikeusjärjestöillä ja erityisesti ammattiyhdistysaktiiveilla on hyvin vaaralliset olosuhteet toimia. Sain itse paikallistason tuntumaa siitä, mitä tämä vaarallisuus käytännössä merkitsee. Olosuhteet ovat usein hyvin haastavat. Silti nämä ihmiset uskovat ja haluavat toimia paremman tulevaisuuden puolesta vaikka oman turvallisuutensa ja henkensä uhallakin. He ansaitsevat todella meidän kunnioituksemme ja tukemme.

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ja YK:n erityisraportoijat kuten kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoija Maina Kiai, ovat kiinnittäneet huomiota kansalaisyhteiskunnan tilan kapenemiseen. KEPAn nettisivut esittelevät Kiain tuoreinta raporttia. Erityisen surullista on lukea ihmisoikeuspuolustajien tilannetta seuraavan YK:n erityisraportoijan Michel Forstin kertomaa siitä, että erityisen uhan alla ovat nimenomaan mm. naisten aseman ja oikeuksien puolesta toimivat tahot.

Olen toiminut vuodesta 2012 korkean tason ICPD-työryhmän rinnakkaispuheenjohtajana, joka on pyrkinyt nostamaan naisten asemaa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia globaalille agendalle. Vastustus on ollut kansainvälisissä neuvotteluissakin välillä uskomattoman kiivasta. Tulen jatkamaan työtä näiden kysymysten parissa myös YK:n pääsihteerin vasta nimeämässä työryhmässä, joka edistää naisten, lasten ja nuorten terveyttä (High-Level Advisory Group for Every Woman Every Child and the Global Strategy for Women’s, Children’s and Adolescent’s Health).
Hyvät ystävät,

Oikeusvaltio, demokratia ja ihmisoikeudet ovat kestävän yhteiskuntakehityksen perustaa. Kansalaisyhteiskunta toimii myös ”vahtikoirana” suhteessa viranomaisiin. Maailmanpankissa on luonnosteltavana vuoden 2017 World Development Report, jonka neuvoa-antavan ryhmän jäsen olen. Raportin teemana on ”Governance and Law”. (UM järjesti asiasta konsultaatioseminaarin Smolnassa 17.11.2015).

Tulemme kiinnittämään raportin laadinnan yhteydessä erityistä huomiota siihen miten huono hallinto ml. korruptio vaikuttavat kehitykseen ja miten myös mm. tasa-arvo tulee ottaa yhä vahvemmin huomioon hyvä hallinto ja oikeusvaltio -keskusteluissa. Nostamme esille myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet. Seuraava kokouksemme on Washingtonissa huhtikuussa.

Myös yritysvastuun toteutumisen kannalta on tärkeää, että oikeusvaltio toimii ja kansalaisyhteiskunta pystyy vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tässäkin kansalaisyhteiskunnan rooli on tärkeä. Monet järjestöt, jotka toimivat ympäristö- ja ihmisoikeusasioissa, pyrkivät osaltaan huolehtimaan siitä, että yritykset kantavat oman vastuunsa.

Kehitysyhteistyössä on tärkeää, että Suomen, EU:n ja YK:n ja sen alaisten järjestöjen kanssa yhteistyötä tekevät valtiot sitoutuvat demokraattiseen kehitykseen, ihmisoikeuksien vahvistamiseen ja korruption poistamiseen. Näihin liittyy myös vastuullisuusperiaatteiden ja läpinäkyvyyden omaksuminen. Paikallisilla järjestöillä on myös keskeinen sija valtioiden toiminnan vastuullisuuden arvioimisessa, ja monet niistä tekevätkin YK:lle ns. varjoraportteja esimerkiksi ihmisoikeustilanteesta.

Lopuksi kiitos teille kaikille tämän tilaisuuden järjestämisestä ja muusta tekemästänne ihmisoikeustyöstä.