Arjen turvaaja -palkintojen jako KAKSin seminaarissa
13.2.2019
Tarja Halonen
Onnittelut Arjen turvaajille!
Meidän pohjoisen hyvinvointiyhteiskuntamallin idea on pitää huolta sekä ihmisten riittävästä taloudellisesta että myös sosiaalisesta ja sivistyksellisestä hyvinvoinnista. Jokaisella sektorilla lähdetään ihmisen omasta yrityksestä ja yhteisön vastuusta. On oltava kuitenkin inhimillinen ja realistinen sen suhteen, mihin kullakin on mahdollisuuksia omin voimin.
Taloudellisen toimeentulon jonkinlainen turvaaminen vanhuuden, sairauden tai esim. työttömyyden ajalta ei ole ainutlaatuista – vaikka se puuttuukin vielä monilta, monilta miljoonilta ihmisilta, mutta palvelujen tarjoaminen yhteiskunnan toimesta nykyisessä määrin on kansainvälisesti vertaillen varsin harvinaista.
Se on vahinko, sillä tutkittaessa tilannetta yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta, juuri palvelujen avulla voidaan ihmistä auttaa, tukea ja kannustaa hyvin tehokkaasti. Oli sitten kyse lasten päivähoidosta, varhaiskasvatuksesta, vanhusten ja vammaisten hoidosta, juuri palvelut luovat tasa-arvoa yhteiskuntaan. Ne ovat myös ihmisten itsensä arvostamia.
Meillä on palvelutoiminnassa mukana sekä julkinen että yksityinen sektori samoin kuin kolmannen sektorin toimijat. Toimialasta riippuu, miten ne jakaantuvat. Tunnettuahan on, että järjestötkin koettavat hankkia rahaa tuottaakseen palveluja. Sen sijaan yritykset ihan toimintaperiaatteensa mukaisesti tuottavat palveluja saadakseen rahaa.
Kuvaa ei ole pakko nähdä ihan näin kategorisesti tai mustavalkoisesti, mutta kyllähän kansainvälissä sijoitusyhtiöissä näyttää näin olevan. On vaikea uskoa, ettei tätä ymmärretä. Aikanaan oli Nokia-kokemus ja nyt tämä. Näitä rahojahan ei saa enää takaisin, mutta ei anneta hyvinvointiyhteiskuntamme rapautua näin helpolla. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kansainvälisestikin arvostettu ja kestävän kehityksen suuntainen.
Vaikka huonoa tuotetta ei ole pakko, eikä pidä ostaa, niin hyvinvointipalveluissa tuotteen loppukäyttäjä ei useinkaan ole varsinainen ostaja. Ja huijaaminen on periaatteessa kielletty monin eri tavoin.
Mutta mielestäni on kyse syvemmästä yhteiskuntamoraalista, josta nyt on lopultakin uskallettu keskustella. Kyse on siitä, miten me ymmärrämme ihmisen arvon.
Kunnallisen työn tekijät ovat meidän jokapäiväisen elämämme suojaajia, arjen sankareita. Heistä suuri osa ottaa oman tehtävänsä totisen vakavasti. Siihen kouluttaudutaan – pitkäänkin, vaikka tiedossa ei ole huippupalkkoja. Sen vuoksi heistä on kaksin verroin raskasta, jos työolosuhteet on tehty tietoisesti sellaisiksi, että hyvään työhön ei voi pystyä. Ja taustasyynä on vain ahneus.
Onnittelen lämpimästi tämänvuotisia Arjen turvaajia, mutta myös Kunnallisalan kehittämissäätiötä palkinnon luomisesta jo puolentoista vuosikymmentä sitten. Tunnustan, että vaikeata olisi löytää yhtä upeaa syntymäpäivälahjaa kuin olla luovuttamassa sitä vuosittain. Samoin ollut hieno oivallus yhdistää tutkimus ja käytännön toiminta samaan teemaan.
Toiminnan perustaminen oli aikanaan tarpeellinen, mutta tänään tekemänne arvottamistyö on todella tervetullutta. Iloitaan yhdessä palkinnonsaajien kanssa.