Suomalaiset Historiapäivät Lahti 10.2.2017

Avauspuhe Tarja Halonen

Ryysyrannasta hyvinvointivaltioksi

Itsenäisyyden juhlavuosi tarjoaa luonnollisesti mahdollisuuden tarkastella kansakuntamme kehitystä viimeisen sadan vuoden aikana. On erinomainen asia, että te nyt täällä Lahdessa olette luoneet tavallista moniulotteisemman kuvan näistä kehitysvuosista.

Omat koulumuistoni historian tunneista ovat kovasti sotapainotteisia. Se oli monestakin syystä luonnollista. Viimeisestä sodasta oli kulunut vähemmän aikaa kuin nyt on Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Kysymys oli sotien aikana sanan mukaisesti Suomen itsenäisyyden kohtalon hetkistä ja lisäksi osa opettajista oli hyvin korostetusti entisiä aktiiviupseereita.

Sodan varjot olivat pitkälti vielä yhteiskunnassa. Kun nämä sotavuodet kokeneet ja sittemmin isänmaatamme uudelleen rakentaneet ihmiset ovat itse vanhentuneet, tulee kertaus elämää summatessa. Ja omassakin kunnioituksessamme on mukana haikeutta tietäessämme, että kohta menetämme elävän yhteyden tuohon sukupolveen.

Koko vuosisadan hahmottaminen on vielä vaikeampi asia. Autonomian aikana syntyneitä on enää vähäinen määrä. Historian tutkiminen siirtyy toiseen vaiheeseen. Se rajoittaa, mutta myös vapauttaa suurempaan objektiivisuuteen.

Itsenäisyyden juhlavuoden teema YHDESSÄ on onnistunut valinta. Se kertoo Suomen kehityksestä ”ryysyrannasta hyvinvointivaltioksi” ytimen. Tämän kansakunnan historia on yhdessä eletty, vaikkakaan ei aina kovin tasa-arvoisesti. Mutta suunta on ollut oikea, vauhti on vähän vaihdellut.

Olen ottanut kotitekoisen taulukon eräistä hyvinvointivaltion merkkipylväistä sijoitettuna vertaillen muuhun historialliseen aikakehikkoon. Vertailu ei ole kattava ja joku olisi valinnut toisinkin. Olen pitänyt tärkeänä muistuttaa teitä, että ihmisoikeuksiin kuuluvat sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet – joita viimemainittuja (tss-oikeuksia) ei perustuslakimme alkujaan tunnustanut. Niiden aikaan saaminen on vaatinut vuosikymmenien työn.

Vertailu muihin Pohjoismaihin tekee historian kirjoituksen vielä mielenkiintoisemmaksi. Suomalaiset perustivat pohjan autonomian aikana itsenäisyydelle mm kansakoululaitoksella, omalla rahalla, poliittisilla oikeuksilla jne. Sortovuodet, itsenäisyyskamppailu ja sisällissota ja myöhemmät sotavuodet katkaisivat tai vaikeuttivat yhteiskunnan rakennustyötä.

Ruotsi aloitti kansakodin rakentamisen jo 1920-luvulla, kun Suomessa suurimmat uudistukset ajoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan – etenkin 1960-luvulle. Sittemmin Suomi teki paljon lyhyessä ajassa. Itse asiassa nämä sukupolvet rakensivat lähes koko ajan parempaa yhteiskuntaa nimenomaan tuleville sukupolville.

Toinen mielenkiintoinen seikka on maaseutupolitiikan vahvuus Suomessa. Sisällissota olisi ehkä vältetty aientamalla torpparivapautusta ja parantamalla ripeämmin kaupunkiköyhälistön asemaa. Mutta vielä sotien jälkeenkin suuri sosiaalireformi omalla tavallaan oli siirtokarjalaisten asuttaminen maanviljelijöiksi. Samaa suuntausta voi nähdä vielä päivähoito–kotihoidontuki -järjestelmässäkin.

Suomalaisten muutto maalta kaupunkeihin ja pohjoisesta etelään tapahtui sekin rajusti. Työllisyyttä hoiti vielä 1960-luvulla voimakas muuttovirta Ruotsiin. Suomen kasvu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi tapahtuu muita myöhemmin ja pienemmällä rahapussilla. Mutta juuri siksi se onkin kiehtonut niin monia tämän päivän köyhiä maita.

Hyvät kuulijat,

myös meidän aikamme kuuluu Suomen historiaan. Ehkä asiat ovat liian lähellä, mutta kovin vähän löysin tälle vuosituhannelle sosiaalipoliittisia uudistuksia edes kotona olevan emeritus-professorin avulla. Ehkä te onnistutte paremmin, niin ettei tulevaisuudesta joudu sanomaan Tolkienin hobbiteista kertovaa tarinaa mukaillen ”Sinne ja takaisin”.

Uutena asiana on tullut ympäristö ja kestävä kehitys. Se on tärkeä asia Suomelle ja se on tärkeä asia koko maailmalle.

Kestävä kehitys ei kuitenkaan käsitä pelkästään ympäristöä vaan myös ihmisen. Se rakentaa tulevaisuutta sellaisen kestävä talouskasvun varaan, joka antaa ihmiselle leivän ja kunnioittaa luontoa. Se on hyvä luku Suomen seuraavalle sadalle vuodelle.