(muutosvarauksin)
Arvoisat kuulijat,
vuonna 1994 Kairon kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi toi väestöpolitiikkaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan. Se muutti ajatusmaailmaa väestönkasvun ongelmaan keskittyvästä vastaamaan ihmisten lisääntymiseen liittyviin oikeuksiin ja tarpeisiin. Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin toimintaohjelma, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on muun muassa oikeus päättää vapaasti lasten saannista.
Tämän periaatteen toteutuminen on arkipäivää meillä Suomessa, mutta ei monelle tytölle ja naiselle ympäri maailmaa. YK:n väestörahasto UNFPAn tämän vuoden raportti maailman väestön tilasta käsittelee ansiokkaasti ihmisoikeusperustaista perhesuunnittelua maailmassa.
Vuonna 2014, kaksikymmentä vuotta Kairon konferenssin jälkeen, tehdään sen toimintaohjelman tarkastelu YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa. Jo nyt on selvää, että Kairossa sovittujen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja lisääntymisoikeuksien toteuttamisessa on vielä tekemistä. Kuitenkin tulee myös panostaa siihen, mikä jäi Kairossa uupumaan.
Kairossa sovittiin lisääntymisoikeuksista, mutta laajemmista seksuaalioikeuksista ei edelleenkään ole kansainvälisesti sitovaa sopimusta. Jokaisen ihmisen tulisi saada päättää seksuaalisuudestaan ja valita vapaasti kumppaninsa. Silti ihmiset kohtaavat yhä seksuaalisuuteen liittyvää syrjintää ja pakottamista.
Edistyksen aikaansaamiseksi on perustettu kansainvälisen väestö- ja kehityskokouksen korkean tason työryhmä (High-Level Task Force for ICPD), jonka rinnakkaispuheenjohtajana toimin yhdessä Mosambikin entisen presidentin, Joaquim Chissanon kanssa. Työryhmämme piti ensimmäisen kokouksensa syyskuussa New Yorkissa, ja sen tehtävänä on vaikuttaa sekä Kairon konferenssin arviointiin eli ICPD+20:een että vuoden 2015 jälkeiseen kehitysagendaan. Työryhmän toimikausi ulottuu vuoteen 2015.
Kun vuosituhattavoitteista nimenomaan tasa-arvoon ja äitikuolleisuuteen liittyvissä tavoitteissa edistyminen on ollut heikkoa, tulisikin katsoa, että tilannetta pyritään parantamaan vuoteen 2015 mennessä ja että väestökysymykset otetaan vuoden 2015 jälkeisissä tavoitteissa hyvin huomioon.
Työryhmämme mielestä on tärkeää taata jokaisen ihmisen seksuaali- ja lisääntymisterveys ja –oikeudet ja mahdollisuus saada siihen liittyvä tieto, palvelut ja menetelmät. Näihin kuuluvat mm. perhesuunnittelu-, äititerveys- ja HIViin liittyvät palvelut sekä kattava valikoima ehkäisymenetelmiä.
Haluamme edistää naisten voimaannuttamista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä poistaa sukupuolittuneen väkivallan. Niin naisten taloudellinen voimaannuttaminen kuin poliittinen osallisuus on tärkeää, samoin kuin tyttöjen saaminen mukaan myös toisen asteen koulutukseen. Miesten osallisuutta ja vastuunjakoa on myös edistettävä.
Nuorten ihmisoikeuksia ja kehitystä täytyy edistää, jotta etenkin tytöt ja nuoret naiset ovat turvassa väkivallalta, ihmiskaupalta ja lapsiavioliitoilta sekä sukupuolielinten silpomiselta. Erityisesti nuoret tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja palveluita, jotta he välttyisivät HIV-tartunnoilta tai liian varhaisilta raskauksilta. Tämä on tärkeä painopistealue, koska seksuaaliterveyspalvelut ja ehkäisymenetelmien tarjonta on suunnattu useimmiten naimisissa oleville, ja nuoret jäävät liian usein niiden ulkopuolelle. Nuoret tarvitsevat myös kelvollista työtä saadakseen toimeentulon.
Nämä tavoitteet eivät toteudu ilman hallitusten vastuunkantoa ja tilivelvollisuutta; maiden on tehtävä enemmän työtä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kansalaisyhteiskunnalla oli Kairossa merkittävä rooli, ja yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa on oleellista myös vuoden 2014 lähestyessä. Työryhmässämmekin on mukana useita kansalaisaktivisteja, joiden tietotaito aihepiiristä on työllemme arvokasta.
Tavoitteet eivät ole yksinkertaisia; seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja –oikeuksiin liittyy monenlaisia vankkoja näkemyksiä, ennakkoluuloja ja vaikenemistakin.
Miettiessäni työryhmän työn sisältöä minua on erityisesti kiinnostanut sen linkittyminen tyttöjen koulutukseen, joka nostetaan esille myös UNFPAn raportissa. Koulua käyneillä naisilla on parempi mahdollisuus säädellä lisääntymistään ja toisaalta heidän lapsensa ovat suhteellisesti terveempiä.
Varhaisten avioliittojen ja synnytysten välttäminen sekä lisääntymisoikeuksien takaaminen tarkoittavat, että naiset voivat osallistua paremmin työelämään ja yhteiskunnan kehittämiseen. Kuten raportissakin todetaan, perhesuunnittelulla on myönteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Suomi on yksi esimerkki maasta, jossa seksuaalikasvatuksella on ollut hyödyllisiä vaikutuksia nuorten tietoisuuteen ja vastuullisempaan seksuaalikäyttäytymiseen.
Ottaen huomioon lähestyvän Kairon konferenssin tarkastelun sekä vuoden 2015 jälkeisen kehitysagendan rakentamisen, UNFPAn perhesuunnittelua ja ihmisoikeuksia käsittelevä raportti on tärkeä ja tervetullut. Perhesuunnittelu ja ihmisoikeudet muodostavat jokaiselle ihmiselle yhtälön, jota ei saa rikkoa.