HELENA RANNAN JUHLASEMINAARI 28.2.2018, Hanasaaren kulttuurikeskus
Tapahtuman järjestivät Suomen Akateemisten Naisten liitto, UN Women, Zonta ry, Ihmisoikeusliitto, Plan ja YK-liitto.
Tarja Halonen
On etuoikeus saada viettää tätä juhlapäivää näin teidän seurassanne. Mehän tarvitsemme jokapäiväisten huonojen uutisten vastapainoksi myös onnistumisia sekä arvostusta sille pitkäjänteiselle työlle, jota rauhan edistämiseksi tehdään eri puolilla maailmaa. Siksi on ilo olla täällä kanssanne juhlistamassa vaativan työuran ihmisoikeuksien puolustajana ja rauhanomaisen vuoropuhelun edistäjänä tehnyttä professori Helena Rantaa.
Hän, jos kuka, tietää että kestäviä tuloksia tuottaviin rauhanvälitysprosesseihin kuuluu perusteellinen paneutuminen ongelmien juurisyihin, kaikkien konfliktin osapuolten näkökulmien tasapuolinen huomioonottaminen ja todellisten tapahtumakulkujen valaiseminen.
Konfliktin osapuolten saaminen yhteisen neuvottelupöydän ääreen edellyttää, että ensin selvitetään se, miten tilanteeseen on tultu. Kaikki osapuolet, myös vaiennetut, on huomioitava rehellisen tilannearvion luomiseksi. Vasta sen jälkeen voidaan hahmotella sitä, miten päästään eteenpäin. Helena Rannan kaltaiset puolueettomat asiantuntijat tuovat näihin pöytiin korvaamattoman arvokasta tietoa, ja auttavat samalla menetyksiä kärsineitä osapuolia käsittelemään koettua ja ottamaan askeleen eteenpäin omassa elämässään.
Viime viikon tapahtumat Syyriassa, Itä-Ghoutassa kertovat karulla tavalla siitä, miten siviilit joutuvat yhä useammin väkivallan kohteeksi. Itä-Ghoutan pommituksissa kuoli viikon aikana satoja syyrialaista, enimmäkseen naisia ja lapsia. Onneksi kansainvälinen yhteisö pääsi viime lauantaina sopuun väliaikaisesta tulitauosta, jonka aikana siviilejä voitaisiin auttaa ja loukkaantuneita evakuoida. Valitettavasti tätä kirjoittaessani näyttää toimeenpano edelleen hyvin epävarmalta.
Piittaamattomuus yhteisesti sovituista sodankäynnin säännöistä on lisääntynyt ja väkivalta on paikoin silmitöntä ja umpimähkäisistä. Raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat myös osa konflikteja ja sodankäyntiä kaikkialla maailmassa, siksi tyttöjen ja naisten suojelemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota konfliktialueilla toteutettavissa operaatioissa.
Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat edelleenkin erittäin vaikeasti suojattava osa ihmisen identiteettiä missä päin maailmaa hyvänsä. SheDecides ja MeToo -kampanjat ovat omalta osaltaan tuoneet sen näkyväksi ja toivottavasti madaltaneet kynnystä puhua seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta sekä valta-aseman väärinkäytöksistä julkisesti. Ne ovat avanneet silmiämme myös täällä Suomessa nähdä oman yhteiskuntamme syrjiviä asenteita. Oikeusvaltiossa asiat tulee tutkia perusteellisesti mutta pyrkikäämme saamaan aikaan tekemään korjaavia toimia ja muuttamaan asenteita.
YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja naisten oikeuksien sopimus ensi vuonna 40 vuotta. On korkea aika varmistaa, että näiden sopimusten kirjauksia myös noudatetaan – että ne muuttavat ihmisten arkea paremmaksi. YK:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden on kyettävä erityisesti valvomaan, ettei oman suojaverkkonsa ulkopuolelle joutuneita, sodan ja hädän jaloista paenneita ihmisiä kohdella kaltoin kuten on tapahtunut jopa heidän avunantajien toimesta. Oikeutta henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen tulee kunnioittaa kaikissa olosuhteissa.
Vahva keino varmistaa naisten oikeuksien toteutuminen on ottaa heidät vahvemmin mukaan päättäviin pöytiin silloin, kun rauhasta ja turvallisuudesta neuvotellaan. Tässä salissa tunnetaan hyvin YK:n päätöslauselma 1325, jonka tavoitteena on naisten ja tyttöjen suojelemisen lisäksi edistää naisten osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja rauhanrakentamiseen.
Toimeenpanossa on tältäkin osin paljon parannettavaa. UN Womenin mukaan vuosien 2008 ja 2012 välillä solmituista 61 rauhansopimuksesta naisia oli allekirjoittajina vain kahdessa. Voidaanko ylipäätään ajatella rationaalisesti, että saadaan aikaan tasapuolisia ja oikeudenmukaisia päätöksiä, jos puolet väestöstä jätetään kokonaan huomiotta. Naisten on oltava täysivaltaisesti mukana yhteiskunnan rakentamisessa.
Naisten vahvempi osallistuminen todennäköisesti vahvistaisi rauhansopimusten kestävyyttä. Suurta osaa rauhansopimuksista rikotaan jo ensimmäisen viiden vuoden kuluessa. Naisten osallistuminen konfliktien ratkaisuun ja rauhanrakentamiseen on sekä tasa-arvokysymys, mutta myös vahvasti välttämättömyys turvallisen yhteiskuntakehityksen kannalta.
Hyvät kuulijat
Minulla oli tilaisuus vierailla viime viikolla Jordaniassa ja Libanonissa yhdessä Kirkon ulkomaanavun (KUA), ulkoministeriömme sekä YK:n naisjärjestön (UN Women) kanssa. Käynti Zaatari Campissa ja keskustelu etenkin naisten kanssa vakuuttivat minut jälleen kerran siitä, että naiset tekevät suunnattomasti työtä tilanteen parantamiseksi, mutta tarvitsisivat siihen myös vahvemmat oikeudet.
YK:n pääsihteerin nimittämän rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavan paneelin ensimmäisessä kokouksessa keskustelimme pääsihteeri Guterresin esille nostamasta ”hybridi” rauhanrakennuksesta. Usein puhutaan hybridi-sodasta, mutta harvemmin tähän mennessä on puhuttu rauhanrakennuksen ja ennaltaehkäisyn hybridi-malleista. YK-reformin yhteydessä tulisi tehostaa eri sektoreiden välistä yhteistyötä.
Muutoinkin turvallisuuspolitiikassa on painopiste siirtymässä aseisiin perustuviin järjestelmiin, vaikka ne harvoin ovat kestävä ratkaisu. Äärimmäinen esimerkki kuultiin, kun Floridan viimeisen kouluampumisen jälkimainingeissa esitettiin jopa opettajien aseistamista vastaavien tapausten varalta.
Ennaltaehkäisyyn panostaminen on monilla tavoin parempi – tehokkaampi ja edullisempikin ratkaisu. Köyhyyden, osattomuuden ja eriarvoisuuden vähentäminen ei vähennä pelkästään turvattomuutta, vaan edistää samalla yhteiskunnallista vakautta ja kehitystä laaja-alaisesti.
Rauha ja turvallisuus on yksi seitsemästätoista kestävän kehityksen tavoitteesta. Vuonna 2015 hyväksytty Agenda 2030 kokoaa ensimmäistä kertaa kaikki kehityksen elementit samoihin kehyksiin. Elämme kiihtyvällä vauhdilla etenevien teknologisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten muutospaineiden alla. Yhteistyömekanismeja on kehitettävä samanaikaisesti tämän globaalin muutoksen luotsaamiseksi parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Pääsihteeri António Guterresin esittämien YK:n uudistusten tavoitteena on vähentää sirpaloitumista agendan toimeenpanossa ja vahvistaa YK:n alaisten järjestöjen välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Toivottavasti tämä työ saa jäsenmailta laajaa tukea ja muutosprosessit saadaan vauhdilla liikkeelle.
Vuosituhattavoitteista jo opimme, ettei tuloksia saada aikaan pelkästään hallitusten voimin, vaan siihen tarvitaan koko yhteiskunta: naiset, miehet, tytöt ja pojat samoin kuin kansalaisjärjestöt, tiedemaailma maailma ja liike-elämä.
On myös löydettävä uusia ratkaisumalleja. Tähän aivan viereen, Otaniemeen, on avattu hiljattain YK:n ensimmäisen innovaatio- ja teknologialaboratorio (UNTIL), joka keskittyy meille luonteviin teemoihin kuten kiertotalouteen, kasvatukseen, rauhaan ja turvallisuuteen sekä terveyteen. Tutkimus ja tiedemaailma ovat jo Aalto yliopiston kautta yhteistyökumppaneina, mutta yhtä tärkeää on ottaa mukaan vahva kansalaisjärjestökenttämme.
Järjestöt ovat tehneet vuosien mittaa arvokasta työtä rauhankasvatuksen saralla ja niillä on annettavaa myös uuden innovaatiolaboratorion työhön. Laaja-alaisuus ja uskallus kyseenalaistaa totutut ajatusrakennelmat ovat nyky-yhteiskunnassa tarvittavia ominaisuuksia muutostyössä. Tämä koskee sekä ratkaisumalleja sinänsä että niiden toteuttamiseen tarvittavia yhteistyörakenteita.
Tänään palkittava Helena Ranta on rauhantyön todellinen moniottelija ja ihmisoikeuksien puolustaja, Sinulla Helena on arvot kirkkaina ja työ tehokasta. On ollut ilo olla kanssasi monessa mukana.
Lämpimät onnittelut Sinulle Helena Ranta ja parasta menestystä teille kaikille vaativassa ja tärkeässä työssänne!