Teksti: Anna Hiltunen

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa meille suomalaisille usein niitä itsestään selviä asioita, joita emme huomaa, ennen kuin itse tarvitsemme niitä turvallisen, oikeudenmukaisen ja vakaan elämän ylläpitämisessä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden määritelmänä voi pitää monia erilaisilla mittareilla mitattua kehitystä ja yhteiskunnan vahvuutta.

Toisaalta sosiaalinen kestävä kehitys voidaan määritellä tavoitteena kasvattaa ihmisten hyvinvoinnin edellytyksiä siten, että ne toimivat sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena yhdessä muiden kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Mitä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on presidentti Halosen mukaan käytännön työssä arkea lähellä olevia asioita; oikeuksia, jotka mahdollistavat ihmiselle mahdollisuuden pitää huolta säällisestä elämästä itse tai ainakin yhteiskunnan avulla. Ihmisoikeuksien keskeinen merkitys on taata yksilölle mahdollisuus elää itsenäistä elämää ja määritellä itsensä suhteessa muihin ihmisiin. Tähän ei riitä pelkät kansalais- ja poliittiset oikeudet, vaan tarvitaan myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Oman elämän hallitsemisen lisäksi ihmiset arvostavat sitä, että kokevat yhteiskunnan olevan oikeudenmukaisen.

YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan edistää ottamalla yhdessä vastuuta; sekä auttamalla ihmisiä hallitsemaan omaa elämäänsä että osallistumaan myös yhteiskunnassa. On tärkeää taata oikeudet sekä terveydenhuollossa, opetuksessa että kulttuurissa. Lisäksi on hyvä muistaa yhteiskunnan ja yksilön vuorovaikutuksen merkitys sosiaalisen oikeudenmukaisuuden piiriin kuuluvien asioiden parissa.

Tasa-arvoiset ihmiset ja yhteinen planeetta

Ympäri maailmaa vallalla oleva markkinatalousjärjestelmä saattaa joskus yliarvostaa yrittäjyyden ja yritysten dynaamisuuden hyvää vaikutusta. Yhteiskunnan eri sektoreiden tulisi olla samalla tavoin sidottuja kestävän kehityksen normeihin. Sekä ihmisten keskinäinen tasa-arvo että luonnon kunnioitus kuuluu kaikille ja toisin päin; ihmisen arvoa ei pidä mitata vain työvoimana tai kulutuskykynä.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tila ja tulevaisuus

Suomi on viime vuosien aikana avautunut hyvin voimakkaasti kansainväliseen markkinatalouteen ja alleviivannut kilpailukyvyn merkitystä. On toki tärkeää saada BKT nousuun ja pärjätä kansainvälisillä markkinoilla, mutta pitää myös havaita, kenelle tästä kehityksestä on haittaa ja kenelle hyötyä.

Globaalissa maailmassa edut ja haitat ovat jakautuneet kovin epätasaisesti ja tämä on nähtävissä sekä maiden välillä että niiden sisällä. Kehityksen erot ovat suuria verrattaessa esimerkiksi Suomea kilpailijamaihin.

Suomessa on onnistuttu hyvin teknologian kehittämisessä, koulutuksen ja hyvinvoinnin lisäämisessä, mutta pienenä ja edelleenkin suhteellisen yksipuolisena kansantaloutena olemme silti vahvasti maailmantalouden heilahtelujen varassa.

Usein tuntuu, että 2000-luvulla on painotettu työllisyyden merkitystä katsomatta riittävästi sitä, saako siitä turvatun toimeentulon ja onko se muutoin säällistä. Tärkeää olisi painottaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatetta siitä, että ihmisellä on arvonsa niin työelämässä kuin sen ulkopuolella. Toivottavasti tämä kestävän kehityksen mukainen laaja-alainen näkökulma alkaisi voittaa.

Kun ihminen kokee, että häntä arvostetaan muutenkin kuin työn kautta ja hänellä on oikeudenmukaiset sekä tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan, voi koko maailma kehittyä sosiaalisesti kestävämmäksi. Näin myös koko yhteiskunnan turvallisuus paranee.

Kirjoitus pohjautuu presidentti Tarja Halosen haastattelulle 15.11.2018
Kirjoittaja toimi korkeakouluharjoittelijana TH Globaalin kestävän kehityksen säätiöllä syksyllä 2018.

Lähteet:
Presidentti Halosen haastattelu
Suomen YK-liitto