Suomen 5,4 miljoonasta asukkaasta on jo 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Se on iso kansantaloudellinen kysymys. Ei vain kerättävien eläkerahastojen takia, vaan muidenkin markkinatalouden lohkojen kautta. Kun elää, niin kuluttaa.Eläkeläiset kuuluvat maassamme sukupolveen, joka on tottunut säästämään. Sillä on ostettu asunnot, autot ja kesämökit. Jotain on monella jäänyt vanhuuden varallekin. Oikeutetusti ihmiset ovat kuitenkin laskeneet suuren osan vanhuuden hyvinvoinnistaan yhteisesti kerättyjen varojen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan varaan.Ylisukupolvinen sijoittaminen on ollut kaikissa Pohjoismaissa hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenne. Se on tehnyt mahdolliseksi yhtä lailla terveydenhuollon, peruskoulun tai päivähoidon. Idea siitä, että ihminen on valmis rakentamaan muiden mukana jotain joka ei tule hänelle itselleen, on kansainvälisesti aika harvinainen ilmiö. Se on kuitenkin ainoa mahdollinen tapa, jolla myös tulevaisuuden kestävä kehitys saadaan aikaan.Arkikielellä sanottuna kyse on omaa napaa pidemmälle näkemisen kyvystä. Olen esimerkiksi USA:ssa moneen kertaan todistanut, että Pohjoismaissa tähän on pystytty jo vuosikymmenien ajan ja tulokset ovat hyviä. Olemme luoneet sekä yksilölle paremman turvan, että olemme saaneet aikaan kansainvälisesti kilpailukykyiset yhteiskunnat.***

Mikään ei säily muutosvaatimuksilta, koska ympäröivä maailma muuttuu. Toisaalta on tärkeää myös huomata, mikä on koettu vuosien mittaan säilyttämisen arvoiseksi. Vanhaan aikaan ihmisen arvostus kasvoi iän mukana, koska kokemus oli yhteiskunnan ja yksilön kannalta arvokasta. Maailman muuttuessa nopeammin se on menettänyt merkitystään, mutta sukupolvien välinen yhteistyö on edelleen tarpeellinen asia.

Yhteistyö onnistuu varmemmin, kun me tunnemme toisemme. Maaltamuuton ja samoin myös kaupunkirakenteen johdosta ihmiset asuvat ikäryhmittäin varsin erillään. Tätä pitäisi välttää, jos haluamme ihmisten jo lapsesta alkaen näkevän ja tuntevan eri-ikäisiä ihmisiä. Silloin he oppisivat eri ikäkausien kuuluvan ihmisen elämään.

Tästä ilmeisesti johtuu harhaluulo vanhojen ihmisten samankaltaisuudesta. Ihmisten erilaiset ominaisuudet kyllä tosiasiassa pikemmin vahvistuvat vuosien mittaan. Keski-ikäisenä ihmisten erilaisuus jää tai jätetään piiloon. Vanhana tarvitaan enemmän toisten apua, jolloin erilaisuus taas tulee esiin koskipa se sitten kieltä, etnistä taustaa, sukupuolista suuntautumista tai vaikkapa vain pienempiäkin kulttuurieroja.

***

Vanhuusköyhyys oli jo melkein hävinnyt yhteiskunnastamme. Nyt se uhkaa tulla takaisin hallituksen suunnittelemien leikkausten myötä. Yksistään vanhusten asumistukeen esitetyt muutokset tulevat vaarantamaan tuhansien eläkeläisten arkisen hyvinvoinnin.

Taloudellinen niukkuus ei ketään ilahduta, mutta vielä pahemmalta vanhoista ihmisistä tuntuu vähättely tai kansantaloudelliseksi taakaksi nimittäminen. Poliitikkoja näyttää yllättäneen eläkeläisten yhteiskunnallinen aktiivisuus. Mittavat mielenosoitukset hallituksen kaavailemia säästötoimenpiteitä vastaan vahvistivat kuitenkin tunnetun totuuden siitä, että ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa”.

Ikääntymisen mysteeri tullee säilymään seuraavinakin vuosina keskusteluissa pitkin maailmaa. YK:n väestörahasto UNFPAkin tulee pitämään teemaa lähivuosina esillä, sillä monien maiden väestö ikääntyy, vaikka koko maailman väestö keskimääräisesti nuorentuukin.

 

Tarja Halonen / Demokraatti 30.10.2015