Vanhoissa demokratioissa – jollaiseksi Suomenkin voi jo laskea – kansanvalta arkipäiväistyy. Vaaleja tulee ja menee, eikä niiden merkitystä kaikki jaksa muistaa. Onneksi vaalien pahin vähättely alkaa olla jo taakse jäänyttä muotia. Diktatuureissa saattaa äänestämättä jättäminen olla protesti vaalien laillisuutta kohtaan, mutta kansanvallan maissa se on huono keino.Ei se päätöksenteko mahdotonta ole. Joutuuhan sitä ihminen tekemään muitakin vaikeita ratkaisuja elämässään kuten esimerkiksi puolison valinta.Demokratiassa on muita paljon parempia keinoja. Aktiivinen toiminta puolueissa, ammattiyhdistysliikkeessä tai muissa kansalaisjärjestöissä saa aikaan muutoksen. Myös Suomessa puolueiden voimasuhteiden muutokset ovat olleet vuosien saatossa välillä voimakkaita. Taas ollaan tilanteessa, jossa näyttäisi tulevan selkeitä muutoksia.

***

Olen itse ollut vuosikymmeniä mukana politiikassa, mutta en uskaltaisi lähteä ennustamaan vaalien kulkua kovinkaan vahvasti. Aiheet saattavat muuttua yllättävästi ihan vaalipäivään asti, koska eihän maailma pysähdy Suomen tai monen muunkaan maan vaalien takia. Politiikan tutkijat varoittavat usein äänestämästä vain yhden asian ehdokkaita, on se sitten kuinka tärkeä juttu tahansa, vaan neuvovat katsomaan hiukan laajemmin ehdokkaan ja hänen puolueensa linjaa niin asioiden kuin toimintatapojenkin valossa.

Jos on nimittäin vaikeaa ennustaa maailman muutosta vaalipäivään mennessä, niin kuinka paljon haastavampaa se on tehdä neljän vuoden ajalle.

Ei se päätöksenteko mahdotonta ole. Joutuuhan sitä ihminen tekemään muitakin vaikeita ratkaisuja elämässään kuten esimerkiksi puolison valinta. Siinä sentään luvataan rakastaa jotain ihmistä koko elämän ajan, kun taas vaaleissa voi vapaasti vaihtaa kohdetta kerta toisensa jälkeen sen kummempaa tiliä tekemättä.

Molempiin valintoihin liittyy sekä järkeä että tunnetta. Minusta on aina ollut mielenkiintoista kuunnella ihmisten juttuja siitä, millä perusteella he tekevät valintansa. Vaalikoneet ovat eräänlainen deittipalvelu. Niitä on parempia ja huonompia, mutta kyllä niissä tutustuu vähän paremmin ehdokkaisiin kuin pelkästään mainoksia lukemalla. Myönnän, että niissä on samoja heikkouksiakin: Saatetaan kysyä toisarvoisia asioita ja vastausten oikeellisuuskin voi vähän vaihdella.

Mutta yllättävän monella äänestäjällä se lopullinen valintaperuste on sittenkin joku tuntuma siitä, voiko kyseiseen ihmiseen luottaa. Eikä sekään mikään huono valintaperuste ole.

***

Minusta asioiden osaamisen ohella on tärkeää ihmisen yhteistyöhalu ja -kyky. Suomessahan ei ole niin suuria puolueita, että ne voisivat yksinään muodostaa eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen. Sen vuoksi hallitukset kootaan useammasta puolueesta. Se tekee puolueiden profiileista epäselvempiä, mutta mielestäni vie kuitenkin asioita eteenpäin.

En ole koskaan ollut kaksipuoluejärjestelmän kannattaja, mutta nyttemmin tuo epäluuloisuuteni on vain kasvanut. Kaksipuoluejärjestelmä näyttää olevan huono kasvupohja yhteistyölle. Ehkä se on osittain median aikaansaamaa. On houkuttavampaa kuvata vastakohtaisuuksia ja niiden tuomaa dramatiikkaa kuin kompromissien tekemistä. Silloin kasvaa riski toisen puolueen näkemiseen kovin kielteisenä, vaikka alkujaan puolueiden välistä yhteistyötä onkin pidetty mahdollisena, jopa hyvänä asiana.

Suomalaisessa järjestelmässä on useimmiten vaalien jälkeen jäljellä vielä useita hallitusvaihtoehtoja. Me äänestäjät voimme vaikuttaa silloin tehtäviin ratkaisuihin vähemmän kuin valittaessa eduskuntaa, mutta yhteistyökykyisten ihmisten uskon löytävän paremmin kompromisseja.

Hyviä valintoja ja vaaleja!

Tarja Halonen / Demokraatti 17.4.2015