Naistenpäivää vietetään täällä Cambridgessakin. Olin jo perjantaiaamuna puhumassa opiskelijoiden järjestämässä aamiaistilaisuudessa. Eikä aihetta tarvinnut kauaa hakea. Lapsiperheen ankea arki tulee vastaan joka suunnasta.

Täällä opiskelevat suomalaiset jaksavat hämmästellä asioiden huonoa tilaa ja jotkut ovat jo lähteneet ajamaan – menestyksellisesti! – muutoksia omissa opinahjoissaan. Parin tonnin hoitomaksut eivät ole harvinaisia ja helposti saattaa suurin osa toisen puolison palkasta valua erilaisiin lapsista johtuviin kustannuksiin.

Äitiyspakkaus on jo tuttu kehuttu juttu terveydenhuollon ja sosiaalipolitiikan yhdistämisestä. Mutta yhtä  lailla halutaan kuulla lisää vanhempainlomasta tai lastenhoidon järjestämismalleista kotihoidon tuesta päiväkoteihin ja esiopetukseen saakka. Olen jakanut Ilkka Taipaleen kokoamaa ”keittokirjaa” Sata suomalaista sosiaali-innovaatiota. Kutsun sitä keittokirjaksi, koska varoitan lukemasta sitä kuin romaania. Kehotan ottamaan vain pari reseptiä päivän päätteeksi ja sitten makustelemaan, sopisiko tuo omiin tarpeisiin. Saattaapa hyvinkin olla, että tämä uudenlainen suomettuminen eli Finlandiserung alkaa vahvistua ympäri maailmaa.

Tyttöjen kouluttaminen alkaa olla hyväksytty ympäri maailmaa. Valitettavia poikkeuksia on vuosi vuodelta vähemmän. Tyttöjen koulutie katkeaa kuitenkin liian helposti raskaiden kotitöiden tai varhaisen avioitumisen vuoksi. Uskon että lapsiavioliitot samoin kuin tyttöjen sukupuolielinten silpominen katoaa tämän sukupolven aikana.

Sen sijaan naisten kahdenkertainen työtaakka jatkunee vielä maailmanlaajuisesti ajateltuna paljon myöhemmin. Äidinrakkaus on hieno asia, mutta ei se kuihdu kotitöiden jakamisesta tai yhteiskunnan antaman hoitotuen johdosta. Päinvastoin aikaa jää näin enemmänkin itse lapsen kanssa touhuamiseen.

YK:n naisjärjestön kampanja HeforShe on hyvä alku miesten saamiseksi mukaan tasa-arvotyöhön, mutta kehittäkäämme edelleen myös omia hienoja suomalaisia oivalluksia. Ollaan ihan hyvällä omallatunnolla ylpeitä niistä.

Tarja Halonen