Kestävään päätöksentekoon | Presidentti Tarja Halonen

Mielenkiintoinen poliittinen kevät on takanapäin. Maassa on uusi hallitus. Se nostaa aina kiivaamman keskustelun, mutta uudenlainen kokoonpano on tietysti vielä tavallistakin mielenkiintoisempi. Aivan yllätys lopputulos ei voine olla. Se on sekä kotimaisten gallupien ennakoima että yleisen länsieurooppalaisen kehityksen mukainen.

Jälkiviisaus on paljon käytetty, mutta vähän rakastettu taiteenlaji. Muistelen kuitenkin uhallakin, että sekä viimeisissä uuden vuoden puheissani että lähtiäispuheessani eduskunnalle muistutin näistä ilmassa olevista poliittisista kysymyksistä. Vastauksista voi olla monta mieltä, mutta kysymysten väistäminen ei kannata.Uutta itse asiassa on Suomen taloudellisen tilanteen heikkeneminen alle EU:n keskitason. Suomen tiukka suhtautuminen Kreikan talousongelmiin on jäänyt muistiin tavalla, jossa Suomen omalta käyttäytymiseltä vastaavassa tilanteessa saatetaan edellyttää yhtäläistä kuria. Eipä silti jos Saksalle käy samalla tavoin joskus tulevaisuudessa, on olemassa sama vaara sillä erotuksella, että Saksan talouden vaikutus muihin EU-maihin on paljon dramaattisempi. Toinen asia tietysti on, onko valittu talouslinja oikea tai ainoa oikea ongelmien ratkaisemiseksi. Amerikkalaiset ekonomistit ovat jo aikaa sitten varoittaneet ylitiukan talouslinjan vain pahentavan tilannetta. Syyt kunkin maan talousongelmiin pitää tietysti analysoida tarkkaan. Sama lääke kun harvoin sopii kaikkiin ongelmiin. Avoimuus ja rehellisyys ovat kuitenkin sellaisia periaatteita, joita jokaisen on syytä kunnioittaa jatkossakin – ei vain euro – vaan myös EU-maiden kesken.

***

Uuden hallituksen talousohjelma on todella tiukka. Sen suhteen EU:lla ei todellakaan pitäisi olla mitään valittamista. Mutta ovatko toimenpiteet oikeat, on ensisijaisesti meidän huolemme. Kreikalle samoin kuin muille talousvaikeuksissa olleissa maille, on ehdotettu hyvin voimakkaasti yksityisiä markkinoita suosivia ratkaisuja, jotka merkitsevät usein valtion omistamien tuotantolaitosten ja esimerkiksi satamien myyntiä. Voihan niin tehdä, jos joko uskoo vain niiden nostavan talouden käyntiin tai ei välitä ajan mittaan palveluihin tulevista ja lopulta kansalaisten maksettavaksi jäävistä lisäkustannuksista. Markkinoiden kun on saatava voittonsa.Valtiontaloutemme tasapainottaminen on välttämätön toimenpide. Kasvava velanotto ei pitkän päälle käy päinsä. Siinä tulevat jo Emu-säännöt vastaan. Siis miten lisätä kansantalouden kasvua niin, että se toisi työtä, kunnioittaisi luonnon kestokykyä ja olisi myös tulonjaon kannalta solidaarinen. Varsinainen viisasten kivi olisi kyllä tarpeen.

Suomen talous on vahvasti viennin varassa. Haluttujen tuotteiden löytäminen on siis tärkeää. Myyntituloksen aikaansaamiseen tarvitaan tuotteelle sekä sopiva hinta että laatu, mutta usein myös oikea myyjä. Siinä maan maineella saattaa olla ratkaiseva merkitys. Sen vuoksi maan sekä koko ulkopolitiikka mutta myös sisäpolitiikka saattaa olla merkityksellinen.

Kotimaan politiikassa on myös kansainvälinen ulottuvuutensa.

***
Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaan kohdistuvat rajut leikkaukset ovat tarkan harkinnan paikka. Ne aiheuttavat automaattisesti monenlaisia suuria vaikeuksia kohdemaassa, mutta toiminta tulee heijastumaan myös meihin itseemme. Meidän maineemme yhtenä pohjoismaista on kansainvälisessä politiikassa erinomainen etu. Me ansaitsemme sen jo nykyisinkin osittain muiden Pohjoismaiden ansiosta, mutta jos kuilu ratkeaa kovin selväksi, meistä tulee ”se toisenlainen Pohjoismaa” kielteisessä mielessä ja siitä maineesta tulee olemaan vaikea päästä eroon.

Kotimaan politiikassa on myös kansainvälinen ulottuvuutensa. Lapsilta ja nuorilta säästäminen on tarkkaa työtä. Sen lisäksi, että he nyt ovat täysin meidän aikuisten varassa, me saatamme väärillä päätöksillä pilata heidän elämänsä kauaksi tulevaisuuteen. Yhdeksänkymmenluvun lamantorjunnan virheet pitäisi olla vielä päättäjien muistissa eikä niitä tulisi toistaa.

***
Todelliseen demokratiaan kuuluu kaikille ilmaisuvapaus eikä siitä pitäisi loukkaantua. Kritiikki on joskus parempaa joskus huonompaa, mutta sen oltava sallittua ja sitä kannattaisi myös arvostaa. Tavoitteenahan tulisi olla mahdollisimman laaja yksimielisyys. Se kestää parhaiten täytäntöönpanovaiheessa, jonka yli on elettävä. Laadukas päivähoito, joka tasoittaa suomalaisen koulujärjestelmän kovin myöhäistä aloittamisaikaa, tulisi todella suojella. Se on jokaisen lapsen oikeus, vaikka se samalla helpottaakin vanhemmuuttakin.

Tarja Halonen / Demokraatti 26.6.2015