Hallitusohjelmien luonnetta on ollut syytäkin muuttaa. Olen vitsaillut kavereiden kanssa, että markkinatalouden ja kommunismin välinen ero on yksi vuosi. Miten niin? No, mehän aina naureskelimme, että Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia, joita piti noudattaa, tapahtui maailmassa mitä tahansa. Meillä hallituspuolueet tekivät aina nelivuotisohjelman, jota piti noudattaa, tapahtui maailmassa mitä tahansa.Vaan ongelmat eivät yleensä odota kiltisti pöytälaatikossa, josta ne voisi ottaa esille vähän kiireettömämpänä aikana.

Varmaan hallitusohjelmissa niin idässä kuin lännessäkin kannattaa jaotella pidemmän aikavälin tavoitteet ja niiden lisäksi sopia tilanteen mukaan muut tarvittavat päätökset. Näin on voinut tehdä tähänkin asti, mutta ongelma on tietysti näiden asioiden yhteensovittaminen.

***

Sama ongelma on muussakin maailman parantamisessa. Valitettavan selvästi se näkyy esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon parantamisessa tai kestävän kehityksen toteuttamisessa. Harvemmin niitä nyt suorastaan vastustetaan, mutta on aina jotain tärkeämpää, joka pitäisi tehdä ensin.

Vaan ongelmat eivät yleensä odota kiltisti pöytälaatikossa, josta ne voisi ottaa esille vähän kiireettömämpänä aikana. Ne päinvastoin kulkevat maailmalla, kasvavat ja tulevat yhä vaikeammiksi ratkaista.

Luonnonkatastrofeja on aina ollut ja tulee olemaan. Niiden määrä on kuitenkin kasvanut. Jo nyt niistä on 70 prosenttia tavalla tai toisella yhteydessä ilmastomuutokseen. Hetken asiaa mietittyään kuka tahansa katsoisi parhaaksi puuttua vakavasti katastrofien syihin eikä vain seurauksiin, jotta säästyttäisiin sekä ihmisten menehtymiseltä että taloudellisilta vahingoilta.

***

Varsinainen H-hetki on syyskuussa YK:lla järjestettävä huippukokous, joka todennäköisesti hyväksyy 17 eri kohtaa sisältävät kestävän kehityksen tavoitteet. Ne ovat tärkeitä jäsenmaita moraalisesti sitovia lupauksia.

Suomi on osa maailmaa, ja maailman tapahtumat vaikuttavat meihin. Siinä ei auta ovien ja ikkunoiden sulkeminen.

Sen sijaan joulukuussa Pariisissa pidettävässä ilmastokokouksessa toivottavasti päästään oikeaan, globaaliin, oikeudellisesti sitovaan sopimukseen.

Valtioiden välinen sopimus ei tietysti yksinään riitä, vaan niin YK:n erityisjärjestöt kuin muutkin kansainväliset järjestöt, kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori tekevät työtään ilmastokysymysten parissa. Samoin esimerkiksi kaupungeilla on kasvava rooli erilaisissa kestävää kehitystä edistävissä tehtävissä. Suomen pääkaupunki Helsinki on ilahduttavan paljon tässä työssä mukana mutta tulee hyvin haastetuksi myös muiden kuntien taholta.

Suomi on osa maailmaa, ja maailman tapahtumat vaikuttavat meihin. Siinä ei auta ovien ja ikkunoiden sulkeminen. Paras turva on rakentaa mahdollisimman hyvin omaa maataan mutta samalla vaikuttaa myös muualla, jotta maailmasta tulisi turvallisempi paikka elää. Se on totuus, jota on paras oppia katsomaan ajoissa silmiin.

Tarja Halonen / Demokraatti 29.5.2015