KULTUURI ON KOHTAAMISTA
Kulttuuri syntyy ihmisten kohtaamisesta. Mitä enemmän ihmiset tapaavat toisiaan avoimin silmin, korvin ja sydämin – sitä rikkaampia ovat kulttuurin hedelmät. Menneinä aikoina kulttuurin puutarhat olivat suljetumpia ja niitä hoitaneet (kulttuuri)puutarhuritkin olivat tiukkoja opeissaan. Ihan ilman hoitoa en suosittelisi jättämään nykyistäkään kulttuuripuutarhaamme, sillä muutoin arat tulokkaat voivat jäädä toisten jalkoihin.
Itsenäisyyspäivä on oiva tilaisuus pohtia kansakuntana omaa minuuttamme ja sen kehittymistä. Suomi on saanut paljon vaikutteita naapureiltamme sekä idästä että lännestä. Kuuluimme noin 700 vuotta Ruotsiin ja sen jälkeen runsaat sata vuotta Venäjän keisarikuntaan (autonomisena) osana. Ne vuodet eivät ole kuluneet jälkiä jättämättä. Mutta kun vaikutteet ovat kyllin vanhoja, aletaan niitä jo pitää omina perinteinä.
Voimakkaasti kasvanut tietojen vaihto, lisääntynyt matkailu ja muu kansainvälistyminen ovat omalta osaltaan vauhdittaneet kulttuurien muuntumista. Ihmiset muuttavat maasta toiseen, rakastuvat, saavat lapsia eri kulttuureista olevien kanssa. Yhä useampi ihminen joutuu muodostamaan oman kulttuurisen identiteettinsä monesta palasta.
Kaiken kaikkiaan globalisaatio tavallaan edellyttääkin ihmisten muuttuvan jossain määrin kansainvälisiksi. Siitä huolimatta maailman suuri enemmistö asuu edelleen yhdessä paikassa ja matkustaa suhteellisen harvoin mihinkään. Maailmassa on siis samanaikaisesti monta todellisuutta.
Tänään vietetään Suomen 97. itsenäisyyspäivää. Tämän kansan kulttuuritraditiot ovat tätä monta kertaa pidemmät. Itsenäisen valtion velvollisuutena on huolehtia maan ja kansan hyvinvoinnista. Ihmisten poliittisia ja kansalaisoikeuksia tulee kunnioittaa. Hyvinvointiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Suomi on tunnettu siitä, että panostamme paljon lasten ja nuorten oikeuteen saada laadukasta koulutusta. Tämä kuuluu jokaiselle tytölle ja pojalle heidän taustastaan riippumatta.
Opiskelu on osa hyvää lapsuutta ja nuoruutta, mutta sillä luodaan myös pohja tulevaisuudelle. Maailma muuttuu nopeasti, jonka vuoksi emme voi tietää täsmälleen mitä taitoja ja tietoja tarvitaan tulevaisuudessa. Perusasiat pitää tietysti oppia, mutta on myös tärkeää olla luova ja kasvaa nauttimaan oppimisesta. Valmius elinikäiseen oppimiseen on paras vakuutus tuntemattoman – siis myös tulevaisuuden kohtaamiseen.
Kulttuuri on laajempi asia kuin koulutus. Siinäkin pätevät pitkälti samat säännöt. Avoimin silmin, korvin ja sydämin maailma on aina uusien rikkauksien lähde. Se ei tarkoita vanhan hylkäämistä, vaan uuden liittämistä siihen.
Tänä vuonna olemme esitelleet mm. Kulttuuria kaikille järjestömme puitteissa suomalaisia kirjailijoita, jotka kirjoittavat lukuisilla eri kielillä ja he tulevat monista maista ja kulttuureista. Joskus yhteiseloon tottuminen kestää kauan.
Jopa ruotsin kielenkin asemasta käydään aika ajoin keskustelua. Silloin tuntuu unohtuvan, että tänä vuonna erityisen juhlitut muumitkin syntyivät alkujaan ruotsin kielellä. Sofi Oksanen – tämän hetken tunnetuin nuori kirjailijamme – ammentaa kulttuuripohjansa ei vain Suomesta vaan myös Virosta. Ja moni muu lahjakas taiteilija saattaa ihan kohta olla meidän kaikkien ihailun kohteena.
Kuvataiteessa, tanssissa ja musiikissa kielirajat on helpompi ylittää. Mutta raja-aitoja löytyy sielläkin. Tänään me saamme täällä kaupungintalolla, josta kiitos ylipormestari Pajuselle, nauttia värikkäästä ja korkeatasoisesta ohjelmasta. Toivon, että sekä esiintyjät että me kaikki koemme täällä iloa siitä, että meille on kasvamassa upea monikulttuurinen Helsinki ja Suomi.
Toivon, että jokainen voisi tuntea samoin arjessa – kodissa, kouluissa, työpaikoilla, kaduilla ja toreilla. Omasta kulttuuristaan saa olla reilulla tavalla ylpeä. Silloin se antaa juuret itselle, mutta myös tilaa muille.
Kun vertasin puheeni alussa kulttuuria puutarhaan, pyrin kertomaan mieltymystäni monikulttuurisuuden rikkauteen väreissä ja muodoissa. Mutta siihen yhdessäoloon en todellakaan toivota tervetulleeksi suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa. Viha tuhoaa sekä kohteensa että lopulta myös tekijänsä.
Ympäri maailmaa ja myös Euroopassa kasvaa huolestuttavassa määrin rasismia, ksenofobiaa ja muita yhteiskunnallisia ääri-ilmiöitä. Ne eivät ratkaise ongelmia vaan luovat niitä lisää. Ihmisten yhdessäoloon oli sitten kyse koulusta, työpaikasta tai jopa perheestä syntyy etujen ristiriitaa. Niiden ratkaisemiseen pitää pyrkiä ajoissa ja rakentavin voimin.
Viimeaikaisessa kehityksessä on myös todella ilahduttavia piirteitä. Ihmiset ovat ottaneet lähimmäisten asian omakseen – tulevatpa nämä sitten läheltä tai kaukaa.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan erityisenä piirteenä pidetään toisistamme huolehtimista. Tämä yhteiskunnan perusrakenne ei kanna vain valtion, kunnan tai kirkon kautta, vaan se tarvitsee ja on aina tarvinnut meidän jokaisen osuutta ja asennetta. Sitä, että me välitämme toisistamme.
Siihen välittämiseen kuuluu myös huolenpito ympäristöstä – tästä maapallosta. Sehän on meidän kaikkien yhteinen kotimme.
Minä toivon, että juuri tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, me tunnemme aidosti olevamme kotimaassamme, jossa meitä rakastetaan ja me rakastamme kanssaihmisiämme.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!