« Takaisin uutisiin

Presidentti Halosen puhe ”YK 60 – ETYJ 40 – EU 20, Suomi osana globaalia ja eurooppalaista yhteisöä” -seminaarissa

Kolminkertaisen juhlavuoden seminaarin järjestivät ulkoasiainministeriö, Euroopan parlamentti, YK-liitto ja STETE perjantaina 8.5.2015 Eurooppasalissa, Helsingissä.

 

 

Arvoisa juhlayleisö, hyvät kuulijat,

Toivotan myös omasta puolestani teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi ulkoasiainministeriön, Suomen YK-liiton sekä Euroopan Parlamentin Suomen tiedotustoimiston yhdessä järjestämään juhlaseminaariin. Kuluva vuosi on Suomelle kolminkertainen juhlavuosi: Tänä vuonna juhlimme YK-jäsenyytemme 60-vuotista taivalta. Tänä vuonna tulee myös kuluneeksi 40 vuotta Helsingin ETYK-konferenssista ja sen päätösasiakirjan allekirjoittamisesta. Lisäksi Suomen EU-jäsenyyden alkamisesta on kulunut 20 vuotta.

Näiden kaikkien kolmen järjestön – YK:n, ETYJ:n ja EU:n, merkitys Suomelle on ollut valtava. Suomen ulkopolitiikan historiassa jokainen näistä kolmesta jäsenyydestä on ollut merkkipaalu ja yhdessä ne muodostavat kansainvälispoliittisen jatkumon; samalla kun Suomi on avautunut kansainväliselle yhteistyölle ja se on myös turvannut omaa itsenäisyyttään.

Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyden myötä vuonna 1955 Suomi otti ensimmäiset askeleensa monenkeskisen diplomatian ja yhteistyön saralla. ETYK-konferenssi kesällä 1975 antoi vahvan poliittisen signaalin Suomen halusta ja kyvystä toimia Euroopan turvallisuuden rakentajana. EU-jäsenyyden myötä vuonna 1995 Suomi varmisti ankkuroitumisensa vahvasti osaksi länttä ja Eurooppaa.

Tästä tärkeiden kansainvälisten järjestöjen sarjasta puuttuu vain Euroopan neuvosto, johon me liityimme 26 vuotta sitten eli vuonna 1989.

Globaaliin toimintaan

Suomelle YK:n jäsenyys oli aikanaan merkittävä askel kansainvälisen asemamme lujittamiseksi. Maamme aktiivinen puolueettomuuspolitiikka näkyi myös Yhdistyneissä Kansakunnissa. Myönteisen Suomi-kuvan luomisessa on ollut suurena apuna maamme kuuluminen pohjoismaihin. Yhteispohjoismainen profiili demokraattisista, sosiaalisesti oikeudenmukaisista vahvoista oikeusvaltioista on ollut hyvä pohja ponnistaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan kehyksiin sopii erinomaisesti myös sukupuolten välinen tasa-arvo, johon Suomi on panostanut koko 60-vuotisen YK-jäsenyytensä ajan. Erityisen näkyvä esikuva on tässä suhteessa ollut vuonna 1972 YK:n apulaispääsihteeriksi nimitetty Helvi Sipilä. Hänen kautensa suurin tapahtuma oli Kansainvälinen naisten vuosi 1975 sekä varatuomari Sipilän puheenjohtama ensimmäinen naisten aseman parantamista käsitellyt maailmankonferenssi.

Helvi Sipilän ansiosta perustettiin myös YK:n Naisten kehitysrahasto UNIFEM, nykyinen UNWOMEN. Suomi jatkaa edelleen vahvasti apulaispääsihteeri Sipilän viitoittamalla tiellä. Tänä päivänä Suomi on UNWOMENin suurin rahoittaja. Suomi edistää näkyvästi naisten asemaa ja osallistumista erityisesti rauhaan ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Turvaneuvoston päätöslauselma 1325 naisista ja lapsista aseellisissa konflikteissa, jossa aloitteen tekijöinä olivat Liberian presidentti Ellen Johnsson-Sirleaf ja meidän ministeri Elisabeth Rehn, on edelleen tärkeä. Presidentti Ahtisaari on myös tehnyt uraa uurtavaa työtä YK-järjestelmän puitteissa rauhan eteen ja hän jatkaa tuota tärkeää työtään edelleen.

Naisten, nuorten ja köyhien aseman korostaminen on tullut uudelleen ajankohtaiseksi pyrittäessä kohden kestävää kehitystä. Meillä ei ole todellakaan varaa heittää pois näin suurta osaa maailman väestön henkisestä pääomasta (human resource).

YK ei ole pystynyt kaikilta osin vastaamaan nykymaailman globaaleihin haasteisiin toivotulla tavalla. Se on ehkä jäänyt liikaa syntyaikansa voimarakenteisiin kiinni. Sen vuoksi organisaatiouudistukset, joista näkyvin on ollut turvaneuvoston ajanmukaistaminen, odottaa edelleen ratkaisuaan. Suomi on osaltaan pyrkinyt olemaan aktiivinen sekä toimintatapojen tehostamisessa että avoimuuden lisäämisessä.

Haasteisiin tulisi tarttua tarmolla. YK:n peruskirjan päämäärät ovat entistäkin ajankohtaisempia. Turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä ja ovat avaintekijöitä edettäessä kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. YK:n vahvuuksia muuttuvassa monenkeskisessä yhteistyössä ovat sen jäsenistön universaalius ja toiminnan monialaisuus – tätä ainutlaatuisuutta tulee vaalia ja pystyä hyödyntämään. YKn alaiset järjestöt ja ohjelmat ovat tehneet valtavaa työtä globaalin kehityksen eteen. Ne ovatkin itse asiassa monelle YKn kasvot maailmalla.

Kuluva vuosi on myös itse YK:lle juhlavuosi, sillä maailmanjärjestö täyttää 70 vuotta. YK:n 70-vuotissyntymäpäivää siivittää tunnuslause ”Vahva YK, parempi maailma”. Tämä tavoite on täysin allekirjoitettavissa ja työn vahvaa YK:ta kohti tulee jatkua aktiivisena ja rakentavana.

Vuosi 2015 on hyvin merkittävä YK:lle ja sen jäsenmaille myös sen vuoksi, että vuonna 2000 sovittujen vuosituhattavoitteiden toimeenpano päättyy ja tulemme sopimaan uusista universaaleista kestävän kehityksen tavoitteista. Tämä uusi tavoitekehikko seurantamekanismeineen on tärkeä globaalin kehityksen kannalta. Se on tärkeä sekä maapallomme väestön että ympäristömme kannalta.

Emme ole koskaan olleet näin rikkaita kuin nyt, eikä tietämyksemme tai teknologian suomat mahdollisuudet ole koskaan olleet yhtä suuret. Silti eriarvoisuus – monessa mielessä – niin valtioiden välillä kuin valtioiden sisälläkin on huimaa. Ilmastonmuutos uhkaa monen ihmisen peruselinoloja. Ympäristöuhat sekä biodiversiteetin kaventuminen aiheuttavat sellaisia muutoksia joita ei enää pystytä korjaamaan.

Euroopan turvallisuus on edelleen ajankohtainen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Euroopan turvallisuudesta vastuussa olevat valtionpäämiehet 35 eri maasta kokoontuivat Helsinkiin toisen maailmansodan jälkeisen ajan siihen mennessä suurimpaan turvallisuuskokoukseen. Näiden toimintavuosien aikana Etyk on muotoutunut sarjasta seurantakokouksia pysyväksi järjestöksi. Se on elänyt mukana Euroopan muutoksessa ja vaikuttanut edistävästi maanosan turvallisuuteen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus eri ryhmien välillä samoin kuin kansalaisten vapaan yhteistoiminnan edistäminen ovat tämän päivän Etyjin tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi tehtävä työ on vielä kesken ja siihen työhön Suomi osallistuu aktiivisesti.

Etyj ei kuulu vain Euroopan historiaan, vaan se on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon otsikoissa. Mielenkiintoista kyllä, Vaikka Etyjin perusperiaatteita ja sitoumuksia on Venäjän toimesta rikottu, on neuvotteluratkaisuja haettu pitkälti Etyj-kehikon ulkopuolella. Monien mielestä juuri Etyj voisi olla sopivin instrumentti sekä kriisin ratkaisuihin ja niiden toimeenpanoon.

Monien suomalaisten mielestä Etyj on Ukrainassa toiminut monipuolisemmin kuin aiemmissa konflikteissa. Etyjin monitorointimissio, rajavalvontamissio, itsenäiset instituutiot eli Etyjin vähemmistövaltuutettu, mediavaltuutettu sekä ihmisoikeustoimisto ODIHR ja sen vaalitarkkailu ovat kaikki toimineet hienosti.

Kansainvälispoliittisen tilanteen kiristymisen myötä samalla kuitenkin muu Etyjin vahvistamiseen tähtäävä työ, kuten Helsinki +40 -prosessi, on hankaloitunut. Ehkäpä viime vuoden lopulla perustetun Euroopan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä pohtivan korkean tason paneelin kautta voisi saada uusia ajatuksia Etyjin vahvistamiseen ja osallistujavaltioiden yhteistyön parantamiseen.

Myös Etyj-alueen parlamentaarikoilla on keskustelun edistämisessä tärkeä rooli. Helsingistä saadaan ensi kesänä parlamentaarisen ulottuvuuden näyttämö, kun yleiskokous pitää täällä juhlaistuntonsa. Yleiskokous tekee omaa ajatustyötään ideoiden tuomiseksi myös Helsinki +40 -prosessiin.

Hyvät kuulijat,

Myös Suomen EU-jäsenyys täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Näinä epävakaina aikoina on hyvä taas palauttaa mieleen, että Euroopan unionikin on ollut koko sen historian ajan rauhanprojekti, jossa vuosisatoja keskenään sotineet maat liitetään toisiinsa taloudellisin ja lainsäädännöllisin sitein. Unioni on sitonut jäsenmaitaan yhteen laajentamalla sisämarkkinoita, lisäämällä ihmisten liikkuvuutta, tuomalla hyvinvointia kansalaisilleen. Suomen kaltainen pieni ja avoin talous on hyötynyt eurooppalaisista sisämarkkinoista valtavasti.

Euroopan unioni on pohjimmiltaan arvoyhteisö. Suomen 20-vuotinen jäsenyystaival on ankkuroinut Suomen tiiviisti eurooppalaisiin arvoihin, jotka on kirjattu EU:n perussopimuksiin: demokratia, tasa-arvo, vapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltio. Euroopan unionin erityispiirre on, että se toteuttaa arvojaan ns. pehmein keinoin eli laajan lainsäädäntönsä kautta. Sen toteutumista valvovat komissio ja tuomioistuin.

Eurooppalaisten arvojen leviämisen ja mantereemme vakauden kannalta onkin ollut ensiarvoisen tärkeää, että kylmän sodan jälkeen Itä-Euroopan maat integroituivat eurooppalaisiin rakenteisiin paitsi geopoliittisesti myös käytännön tasolla, hallinnon toiminnan ja lainsäädännön sisällön tasolla. Unionin vetovoima on edelleen olemassa, mutta poliittinen halu laajentumiselle on hapertunut. Onkin tärkeää, että sitoudumme naapurustoomme ja pidämme huolta siitä, että yhä uudet maat kokevat lähentymisen unioniin houkuttelevaksi.

Näiden arvojen toteutumista ei Euroopassakaan voi pitää itsestään selvänä, minkä viimeaikaiset kehityskulut erityisesti naapurustossamme sekä tietyissä jäsenmaissakin osoittavat: talouskriisin luomat jännitteet jäsenmaiden välille, Ukraina, Välimeren siirtolaistilanne, ilmastonmuutokseen vastaaminen ja niin edelleen. EU:n on päättäväisesti osoitettava, että se puolustaa arvojaan, niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin.

Lisääntyneeseen eurokriittisyyteen on vastattava käytännön toimilla, johdonmukaisesti, yhtenäisyyttä ja tavallisten ihmisten välisiä yhteyksiä lisäämällä ja osoittamalla että unionista on hyötyä kaikille. On lisättävä päätöksenteon demokraattisuutta ja avoimuutta. Vain siten kansalaisten luottamus voitetaan takaisin. Vaihtoehtona on liuku takaisin kohti hajanaista kansallisvaltioiden Eurooppaa siihen liittyvine konfliktiuhkineen.

Arvoisa yleisö,

Globalisaation kasvattaman keskinäisriippuvuuden vuoksi yhä useammat haasteistamme on hoidettava kansalliset rajat ylittäen. Tarvitaan yhteistä toimintaa, luottamusta, yhteisiä sääntöjä ja niiden toimeenpanoa. Yhteisymmärrystä on löydyttävä kaikilta tasoilta; paikalliselta, alueelliselta ja globaalilta tasolta eikä vain valtioiden väliltä vaan myös yhteiskunnan eri sektorien välillä. Ilman kansalaisjärjestöjen ja talouselämän mukaan saamista tie on pitkä ja hidas.

Meillä on edessämme mielenkiintoinen aamupäivä merkittävää kokemusta omaavien keskustelijoiden seurassa. Toivotan teille antoisaa seminaaria ja vilkasta keskustelua, sekä ennen kaikkea oikein hyvää kolminkertaista juhlavuotta.

Kiitos.