Sana katastrofi on usein uutissivuilla. Joskus se on lisäämässä uutisen mielenkiintoisuutta, mutta valitettavasti usein on kyseessä ihan oikea katastrofi: luonnonvoimien aiheuttama tai ihmisen aikaan saama. Tekemäni jako on vähän epätarkka, sillä ihmisellä on useimmista luonnonkatastrofeista suuri vastuu. Nimittäin 70 prosenttia luonnonkatastrofeista johtuu ilmastomuutoksesta, joka puolestaan suurelta osin on ihmisen aikaansaama. Olin tämän kuun alkupuolella Meksikossa, jossa oli Yhdistyneiden kansakuntien aavikoitumista

Naistenpäivää vietetään täällä Cambridgessakin. Olin jo perjantaiaamuna puhumassa opiskelijoiden järjestämässä aamiaistilaisuudessa. Eikä aihetta tarvinnut kauaa hakea. Lapsiperheen ankea arki tulee vastaan joka suunnasta. Täällä opiskelevat suomalaiset jaksavat hämmästellä asioiden huonoa tilaa ja jotkut ovat jo lähteneet ajamaan – menestyksellisesti! – muutoksia omissa opinahjoissaan. Parin tonnin hoitomaksut eivät ole harvinaisia ja helposti saattaa suurin osa toisen puolison palkasta valua erilaisiin lapsista

Ensimmäiset viikot Harvardin yliopiston stipendiaattina alkavat minulla olla takanapäin. Muutoin ystävällisen tehokasta sisäänajo-ohjelmaa on häirinnyt historiallisen kylmä talvi Bostonissa. Kolme lumimyrskyä kaikkine varotoimenpiteineen ovat siirtäneet ja peruuttaneet erilaisia ohjelmia tämän tästä. Tottahan lunta on paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta toisen puolen ongelmista tekee se, ettei tällaisen lumimäärän kanssa ole totuttu elämään eikä sen hoitamiseen tarvittavaan kalustoon ole katsottu kannattavan investoida.

Viime viikko hurahtikin lähinnä Washingtonissa – ja kiitos runsaan lumentulon – kaikenlaisissa kulkuvälineissä. Rakastan junia. Ne ovat usein lyhyehköillä matkoilla mukavampia kuin lennot, joissa kentälle meno ja turvatarkastukset vievät yhtä paljon aikaa kun itse lentomatka. No maanantaina kaikki lennot oli peruutettu lumen vuoksi ja sääennuste lupasi samaa muillekin päiville. Washingtonin seminaarin järjestäjien pyynnöstä aiennettiin sitten lähtöä päivällä ja istuttiin yli kahdeksan

Olin asettanut päämääräkseni, että opin tuntemaan paremmin amerikkalaisia ja heidän ajattelutapaansa tulevien kolmen kuukauden aikana. Vastaavasti muut voisivat oppia tuntemaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunta-ajattelua mukaan lukien käsitystämme sukupuolten tasa-arvosta. Tämä kaikki tietysti virallisemman ohjelman kuten kestävän kehityksen ohella. Harvardin emäntäni Barbara oli vähän huolestunut jo ensimmäisenä päivänä virallisten tapaamisten jälkeen, että varmasti saisin täyden hyödyn ohjelmasta. Niinpä sitten lyhyen keskustelun jälkeen löysin