Yhdessä olemme vahvoja

Yhdessä olemme vahvoja

Suomalaiset tietävät kansakuntana toivon merkityksen ankarina aikoina. Sen optimismin varassa rakennettiin Suomi ja koko Eurooppa toisen maailmansodan jälkeen, kun lähes koko maanosamme oli raunioina.

Minulta itseltäni on usein kysytty kouluvierailuilla ja muissa nuorten tapaamisissa, että miltä tuntui olla lapsena köyhä. Vastaan aina, ettei mitenkään erikoiselta. Useimmat muutkin olivat köyhiä. Mutta meillä oli toivo paremmasta – myös kansakuntana.

Tämän päivän maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä joiden sekä oma että perheen ja kansakunnan tulevaisuus on pilvien peittämä. Sodan poissaolo ei yksin riitä ihmisen kokemaan rauhaan. Ihmisellä tulee olla oikeus myös omiin unelmiin, jotka pohjaavat tietä tulevaisuuteen.

Suomalainen kehitysyhteistyö rakentuu sekä kansakuntien hyvinvoinnille että yksityisten ihmisten oikeuteen tulla kohdelluiksi tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Yhdistyneet kansakunnat on hyväksynyt jo 60 vuotta sitten ihmisoikeuksien julistuksen, jonka mukaan ihmiset syntyvät yhdenvertaisina. Kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet tämän ja maiden hallitukset ovat ensisijaisesti vastuussa tämän velvoitteen toteuttamisesta.

Mutta aivan samalla tavoin kuin kestävän kehityksen periaatteiden osalta, on tunnustettava, että onnistuminen ei ole hallitusten toiminnan varassa. Työhön tarvitaan myös kansalaisjärjestöjä, yritysmaailmaa, kirkkoja, tiedemaailmaa – meitä kaikkia. Toisen ihmisen tai luonnon kunnioittamista ei voi kokonaan delegoida muille.

Me kaikki muodostamme sen yhteisön, joka joko kehittää tai tuhoaa tämän maailman. Sama suuri vastuu meillä on kanssaihmistemme osalta. Kenenkään ei pidä yrittää muuttaa yksin maailmaa, vaan yhdessä muiden kanssa.

Kun joku kysyy sinulta, miten sinä voit olla tyytyväinen muutaman harvan ihmisen auttamisesta, kun miljoonat jäävät siitä paitsi. Työsi on kuin pisara meressä. Vastaa, että juuri pisaroista meret muodostuvat.

Minulle antaa suurta turvallisuutta tietoisuus siitä, että meitä on monta. Kiitos, että olet kanssamme.

Blogiteksti on myös julkaistu Lähetysseuran nettisivuilla 25.5.2016.